Tarinatuokio

Loch Nessin hirviö
Loch Ness on suuri ja syvä makeanveden järvi Skotlannin ylämailla (57°18′N 4°27′W).
Järvi tunnetaan erityisesti Loch Nessin hirviöstä, joka tunnetaan myös nimellä Nessie (suuri järvihirviö). Legendan mukaan Nessie elää järvessä. Turisteille järjestetään säännöllisesti veneretkiä eri puolilla järveä. Järvi on 37 kilometriä pitkä ja paikoin 250 metriä syvä. Vettä järvessä on enemmän kuin koko Englannin ja Walesin järvissä yhteensä
Järvi on osa Skotlantia halkovia, toisiinsa kytkeytyneitä järviä. Loch Ness on varsin kookas ja syvä, ja sen vedenalainen näkyvyys on poikkeuksellisen huono. Loch Nessin hirviö eli Nessie on tunnistamatonta lajia edustava eläin, joka nykykansanperinteen mukaan elää Loch Ness-järvessä Skotlannissa. Olennon olemassaolosta ei ole vakuuttavia todisteita.
Loch Nessin järvihirviö mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 565, jolloin Pyhän Columban väitetään torjuneen hirviön hyökkäyksen. Huhtikuussa 1933 John Mackay teki ensimmäiseksi nykyaikaiseksi kutsutun havainnon Nessiestä. Vasta tämän jälkeen väitettyjä näköhavaintoja Loch Nessin hirviöstä alettiin tehdä säännöllisemmin. Huhtikuussa 1934 gynekologi Robert Wilson otti pitkäkaulaisesta otuksesta kuuluisaksi tulleen valokuvan, jonka hän itse tunnusti vuonna 1994 huijaukseksi. Tuolloin eräässä sanomalehdessä oli julkaistu David Martinin ja Alistair Boydin haastattelu, jossa pojat sanoivat Robert Wilsonin kuvan olevan väärennös. Kuvassa oli Christian Spurlingin tekemä Nessien pienoismalli, joka oli kiinnitetty leikkikumiveneeseen.
Ensimmäiset liikkuvalle filmille saadut kuvat Nessiestä kuvasi Tim Dinsdale 1960. Kyseinen filmi oli kuvattu 1 200 metrin päässä liikkuvasta ajoneuvosta. Kymmenien vuosien uutteran etsinnän jälkeen hirviötä ei ole löydetty edes kaikuluotaimella. Erääksi selitykseksi hirviön löytymättömyydelle on väitetty, että keväisin lämpötilan nousu aiheuttaa Loch Nessin järveen virtauksia, joiden on havaittu nostavan ja kuljettavan järven pohjasta tukkeja. Toiseksi selitykseksi on väitetty, että hirviöitä on vain muutama yksilö, ja niiden etsiminen suuresta järvestä on vaikeaa. Useimmat tiedemiehet suhtautuvat Nessien olemassaoloon hyvin skeptisesti. Hirviön roduksi on epäilty joutsenliskoa, mutta tällaisen populaation säilyminen pienessä järvessä hyvin pitkiä aikoja vaikuttaa epätodennäköiseltä. Uusimman teorian mukaan Loch Nessin järven alla sijaitsevat "ilmavaipat" päästävät ilmaa järveen suurina kuplina joka nostaa järvestä puisia tukkeja.
Järvihirviöperinnettä liittyy muihinkin järviin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi Ruotsin Jämtlandissa sijaitsevan Storsjön-järven hirviöstä tehtiin väitettyjä näköhavaintoja jo 1800-luvulla.Britannian johtava paleontologi Neil Clark on omasta mielestään ratkaissut vuosikausia tutkijoiden mieliä piinanneen Loch Nessin mysteerin. Clarkin mielestä kuuluisa Nessietä esittävä kuva, jossa näkyy pää, kaula ja selkä, esittääkin upoksissa olevaa norsua. Pää ja kaula ovatkin norsun kärsä, ja ruumis onkin norsun pää ja selkä.

Kahlekuningas
Yli puoli vuosisataa sitten oli eräälle Lontoon sillalle kokoontunut satamäärin ihmisiä katsomaan, kuinka nuori tummatukkainen mies kahlehdittiin käsistä ja jaloista. Vieressä oli iso puulaatikko. Miehen nimi oli Harry Houdini ja hän sanoi itseään kahlekuninkaaksi. Hän oli luvannut muutamassa minuutissa päästä vapaaksi, jos hänet kahlehdittaisiin ja lukittaisiin puulaatikkoon.
Hän oli niin varma onnistumisestaan, että laatikon sai hänen puolestaan heittää jokeen. Ja jokainen halukas sai tulla tarkastamaan kahleiden pitävyyttä ja laatikon lujuutta.
Kahlehdittu Houdini autettiin laatikkoon. Lukon salpa suljettiin ja siihen pantiin iso riippulukko.
Katselijat olivat hiirenhiljaa. Tilanne alkoi varmasti monen mielestä vaikuttaa epämiellyttävältä. Tämä ei voisi päättyä hyvin. Mies menettäisi kukaties henkensä ja hukkuisi…
Laatikko jonka sisällä kahlehdittu Houdini oli, työnnettiin hitaasti sillan reunan yli. Läiskähtäen se putosi veteen ja vajosi nopeasti. Pinnalle jäi vain isoja kuplia. Kului minuutti, kaksi minuuttia – ja Houdinin pää ilmestyi veden pintaan.
Mies oli onnistunut!
Kansa huusi ja riemuitsi, kun hän hitaasti ui rantaa kohti, ja hänet kannettiin riemusaatossa halki kaupungin. Harry Houdini oli pian kuuluisa kaikkialla maailmassa. Hän selviytyi ulos laatikosta, kaapeista ja vankilan selleistä. Hän osasi vapautua köysistä, kahleista ja käsiraudoista.
Hän osasi paljon muitakin temppuja, mutta tunnetuin hän oli juuri kahlekuninkaana.
Houdini kuoli jo vuosia sitten, eikä hän kertonut kenellekään, kuinka hän nuo vapautumistemppunsa teki.
On epäilty väärennettyjä kahleita ja sellaisia saranoita, ettei kukaan keksinyt niitä. On arveltu, että hän piti aina avainta suussaan. Joku väitti, että hänellä oli oivallinen erikoisavain, tiirikka, jolla hän pystyi avaamaan melkein lukon kuin lukon. Mutta nämä ovat vain arveluja. Vieläkään ei voida varmasti tietää miten Houdini todellisuudessa menetteli.

Gaius Julius Caesar
Gaius Julius Caesar syntyi 12.heinäkuuta tai 13.heinäkuuta 100eKr. Häntä alettiin jo varhain valmentaa seuraamaan senaattori-isänsä jalanjälkiä. Hänen äitinsä oli hyvin ankara ja suku odotti hänen pitävän yllä sukunsa nimeä, sillä sen asema Roomassa aristokratian joukossa oli laskenut.
15-vuotiaana hänet tutustutettiin Rooman poliittiseen elämään ja jo ennen kuin hän täytti 16-vuotta kuoli hänen isänsä, näin nuori Caesar joutui ottamaan ohjat käsiinsä.
Kun Caesar oli vielä nuori mies, merirosvot kaappasivat hänet itäisellä välimerellä. Kun he vaativat lunnaiksi 20 talenttia kultaa, Caesar nauroi ja tarjosi heille 50 talenttia. Caesar pilaili kaappajiensa kanssa ja lupasi hirttää heidät jonakin päivänä. Merirosvoja huvitti hänen rohkea käytöksensä. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että hän tulisi takaisin ja toteuttaisi uhkauksensa. Muutamassa viikossa vapauttamisensa jälkeen kaikki merirosvot oli vangittu ja tuomittu ristiinnaulittavaksi.
Gaius Julius Caesar on yksi tunnetuimmista hallitsijoista kautta aikojen. Perustuuhan hänen nimeensä nykyään käytössä olevat sanat "keisari" ja "tsaari", jotka ovat hallitsijan arvonimiä.
Gaius Julius Caesar (100 eKr. - 44 eKr.) kuului vanhaan Juliusten ylimyssukuun. Suvun asema oli heikentynyt, mutta Julius Caesar  "katsoi olevansa syntynyt hallitsevaan asemaan." Hän piti nuorena kvestorina huomiota herättävän  hautajaispuheen tädilleen Julialle. Siinä hän sanoi: "Tätini Julian suku polveutuu kuninkaista ja isänsä puolelta hän on kuolemattomien jumalten sukua."
Julius Caesar liittyi armeijaan 19-vuotiaana. Hän vietti armeijassa neljä vuotta lähinnä nykyisen Turkin alueella. Sieltä palattuaan hän ryhtyi luomaan itselleen uraa politiikassa. Hän toimi aluksi syyttäjänä. Vaikka hän hävisi ensimmäisen juttunsa, häntä pidettiin nousevana tähtenä puhujanlahjojensa takia.
Sittemmin Caesar valittiin sotatribuuniksi ja myöhemmin kvestoriksi. Hän palveli nykyisen Espanjan ja Portugalin alueella. Hän hallitsi provinssiaan  hyvin ja palasi Roomaan rikkaana miehenä tavoittelemaan konsulin virkaa. Hän sai viran ja liittoutui kahden muun miehen, Pompeiuksen ja Crassuksen, kanssa. Nämä kolme miestä tekivät kaikessa hiljaisuudessa yhteistyötä ja omivat kaiken  vallan. Tätä liittoa kutsutaan historiassa ensimmäiseksi triumviraatiksi.
Konsulinviran jälkeen Caesar toimi Gallian (nyk. Ranskan) käskynhaltijana. Hän liitti suurimman osan nykyistä Länsi-Eurooppaa Rooman valtakuntaan.
Ensimmäinen triumviraatti hajosi, sillä Crassus surmattiin sodassa Persian (nyk. Iran) Parthialaisia vastaan. Pompeius ja Julius Caesar riitautuivat ja senaatti määräsi Caesarin palaamaan Roomaan. Sen Caesar tekikin - mutta sotajoukkojensa kanssa! Ylittäessään eteläistä rajajoki Rubiconia matkalla kohti Roomaa Caesarin kerrotaan lausuneen: "Alea iacta est", (Arpa on heitetty). Tosiasiassa Caesarin kotikieli oli kreikka ja hän siteerasi kreikkalaista komediakirjailija Menandrosia sanoen "Anerrifto kybos", (Langetkoon arpa).
Pompeius pakeni Roomasta ja Caesar valloitti nopeasti koko Italian. Hän varmisti asemansa Roomassa ja lähti ajamaan takaa Pompeiusta. Heidän joukkonsa kohtasivat lopullisessa taistelussa toukokuussa 48 eKr. Farsaloksen kaupungissa. Caesarin joukot voittivat ja Pompeius pakeni Egyptiin. Hänen noustessaan siellä maihin vastaanottaneet roomalaisupseerit iskivät hänet maahan ja surmasivat hänet. Caesarista oli tullut diktaattori.
Caesarin valtakausi kesti neljä vuotta Sinä aikana hän sai paljon hyvää aikaan: oikeuslaitosta ja hallintoasioita järjestettiin, raha-asioita parannettiin, karttoja piirrettiin, uusi kalenteri otettiin käyttöön ja verotus tuli oikeudenmukaisemmaksi.
Roomalaiset ylimykset eivät katsoneet suopeasti Caesarin palvontaa. Niinpä noin 60 huomattavaa ylimystä muodosti salaliiton Caesaria vastaan. Sen johtajaksi tuli preetori Gaius Cassius. Salaliitto päätettiin panna toimeen maaliskuun iduksena eli 15. maaliskuuta. Tuolloin pidettiin senaatin kokous, johon Caesarkin osallistui. Kerrotaan, että Caesar sai useita varoituksia salaliitosta, mutta ei välittänyt niistä. Tullessaan senaattiin Caesar sai vielä kirjeen, jossa kerrottiin salaliitosta, mutta hän ei lukenut kirjettä heti, vaan astui se kädessään sisään senaattiin. Salaliittolaiset järjestyivät siten, että pääsivät hänen ympärilleen. Tillius Cimber meni Caesarin luo muka pyytämään armahdusta veljelleen, joka oli maanpaossa. Samalla hän meni aivan Caesarin viereen tarttuen tämän vaatteisiin, jolloin Caesarin tooga putosi olkapäältä alas. Se oli sovittu merkki. Ensimmäisen iskun tikarillaan löi Publius Casa. Hän osui Caesaria kaulaan, jolloin tämä kääntyi ja yritti raivata tiensä joukon läpi. Salaliittolaiset olivat kuitenkin kaikkialla hänen ympärillään iskien häntä joka suunnasta tikareillaan samalla haavoittaen innoissaan toisiaankin. Caesar otti iskut vastaan äänettömänä. Vasta nähtyään Brutuksen hän huudahti kreikaksi: "Kai sy, teknon?", (Sinäkin, lapseni?). Sen jälkeen Caesar veti toogan päänsä yli kuollakseen arvokkaasti. Hänen ruumiissaan oli 23 haavaa, joista yksi ainoa oli kuolettava.

Nukkumatti
Nukkumatti on kansansatujen hahmo, joka heittää unihiekkaa lasten silmiin, niin että lapset hierovat silmiään ja tulevat unisiksi. Nukkumatti on pienikokoinen, ja hänen varusteisiinsa kuuluu yleensä sateenvarjo.
Nukkumatti-animaatio on itä-saksalaista alkuperää, ja se oli mukana Pikku Kakkosessa alusta alkaen. Nyttemmin se on poistettu Pikku Kakkosesta. Nukkeanimaatio toteutettiin stop motion -tekniikalla, eli nukkea on liikutettu pikkuisen aina kuvien välissä. Nukkumatti saapui Pikku Kakkosen alussa paikalle aina erilaisella kulkuneuvolla. Ohjelman lopussa näytetään, kuinka Nukkumatti viskaa kameraa kohti unihiekkaa, jonka tarkoitus on saada lapset nukahtamaan, ja poistuu sen jälkeen paikalta samalla kulkuneuvolla millä saapuikin. Pikku Kakkosessa on vuosien varrella nähty monta erilaista vehjettä, jolla nukkumatti on tullut lasten luo: pororeki, ratsuhevonen, helikopteri, avaruusalus, haikara, polkupyörä, hevonen ja vaunut, avaruusraketti, hiihtohissi, sukset, kuorma-auto, betoniauto, erikoisveturi, kolmipyöräinen, vanha auto, vuohi ja kiesit, joutsenen vetämä vene, juna, henkilöauto, siipirataslaiva, hiekkalotja, sukellusvene, vanha polkupyörä, pikavene, potkulauta, sirkusnorsu, konttikuormuri, puulauta, moottorikelkka, kilpa-auto, turbiinikone, kameli, hiilijuna, polkupyoräkärry, matkalaukku, purjevene, ilmatyynyalus, vesisukset, vesipolkupyörä, lumiaura, mopo, leikkuupuimuri, moottorivene, kelkka, kuualus, lumikiitäjä, luistimet, liitokone, maastoauto, lossi, linja-auto, kanootti, kirjastoauto, ilmalaiva, pienkone, traktori, lumikelkka, vesitaso, hiihtohissijuna, sukellusräpylät, hevosrattaat, vesitaso, moottoripyörä, työntökärryt, aasi, sukelluskupla, sirkuspyörä, erikoispyörä, taksi, lumikengät, resiina, vuoristojuna, polkuvene, vossikka, kasteluauto, näköalajuna, lakaisukone, tikasauto, posetiivin kanssa, keräysauto, kaivosjuna, höyryveturi, lumilinko, näköalabussi, moottorialus, mopedi, hevosvaljakko, luotsilaiva, kurpitsakärryt, ralliauto, poropulkka, delfiini, ruuhi, reki, rullaluistimet, kuumailmapallo, jokialus, ambulanssi, huoltoauto, surffilauta, kanootti, kippiauto, kolmipyöräinen pakettipolkupyörä, vuoristokengät, sähköjuna, polkuauto, kilpikonna, käsikärryt, vankkurit, hiekkalastialus, raitiovaunu, kilipukki, metrojuna, laskuvarjoavaruuskapseli, suihkulentokone, köysirata, riippuliidokki, moottorikelkka, lavaskootteri, zeppeliini ja kukkahaituva.

Ensimmäinen ihminen kuussa
Kuussa ei ole vettä, ilmaa, eikä eläviä olentoja. Kuulla ei ole myöskään kaasukehää, joka suojaisi sitä avaruudesta tulevilta meteoriiteilta ja säteilyltä.
Kukaan ei ole varma, miten kuu on syntynyt. Suosituin teoria siitä miten Kuu on syntynyt on se että Maahan on kerran törmännyt Marsin kokoinen taivaankappale. Törmäys lennätti avaruuteen valtavat määrät kiviä ja nämä kivenkappaleet kerääntyivät yhteen meidän kuuksemme. Jotkut kuitenkin uskovat että Kuu on syntynyt siten että Maahan on tullut pullistuma Tyynenmeren kohdalle, se on irronnut ja sinkoutunut avaruuteen, ja siitä olisi sitten syntynyt meidän Kuumme. Eräät tiedemiehet ovat kuitenkin huomauttaneet että Maan ja Kuun kivet ovat erilaisia. Heidän mielestään Kuun on täytynyt syntyä muualla aurinkokunnassamme, ja Maan vetovoima on vasta myöhemmin "siepannut" Kuun sen tullessa liian lähelle maata.
Ensimmäinen ihminen kuussa oli Neil Armstrong 2.7.1969. Neil Armstrong ja Buzz Aldrin laskeutuivat kuumoduulilla kuun pinnalle ja Michael Collins jäi komentomoduulilla kiertämään kuuta.  
Neil Armstrong oli ensimmäinen ihminen, joka painoi kengänjälkensä toisen taivaankappaleen pintaan. Hänen sanansa "tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri hyppy ihmiskunnalle", ovat jääneet elämään.
Armstrong ja Aldrin liikkuivat kuun pinnalla noin kaksi ja puoli tuntia ennen paluutaan takaisin kuumoduulin suojaan. Kaikkiaan miehet olivat kuuhun laskeutuneena runsaat yhdeksän ja puoli tuntia.
Kolmen miehen matka kohti kuuta oli alkanut Floridasta heinäkuun 16. päivä Saturn V kantoraketilla. Laskeutuminen Tyyneen valtamereen tapahtui 24. päivä, joten koko matkan kestoksi tuli kahdeksan päivää, kolme tuntia ja 18 minuuttia.
Kuumatka onnistui ja toteutti Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn vuonna 1961 asettaman rohkean tavoitteen "lähettää ihminen kuuhun ennen vuosikymmenen loppua".

Cottingleyn keijukaiset
Cottingleyn keijukaiset oli valokuvaväärennös, joka sai maailmanlaajuista huomiota. Keijukaiset olivat Frances Griffithsin ja Elsie Wrightin, kahden nuoren serkuksen, keksintöä. He asuivat Cottingleyssa, lähellä Bradfordissa, Englannissa.
Frances ja Elsie ottivat vuosien 1916 ja 1920 välisenä aikana kaikkiaan viisi valokuvaa, joissa näytti olevan tanssivia keijukaisia. Valokuvien perusteella keijukaiset olivat pieniä ihmisiä, joilla oli aikakauden hiustyyli, ohuet leningit ja selässä suuret siivet. Yhdessä kuvassa on maahinen (englanniksi gnome), joka on noin 30 sentin pituinen, joka on pukeutunut jokseenkin elisabetilaiseen tyyliin ja jolla on myös siivet.
Nykypäivänä kuvien tarkastelu paljastaa, että keijut näyttävät paperista leikatuilta kuvilta, joissa on sileä pinta, eikä valaistuskaan sovi yhteen muun valokuvan kanssa. Aikanaan monet pitivät valokuvia todisteena keijukaisista, huomattavimpana Arthur Conan Doyle, Sherlock Holmesin kuuluisa kirjoittaja.
Harold Snelling, valokuvaväärennösten asiantuntija, sanoi: ”Näitä tanssivia hahmoja ei ole tehty paperista tai mistään kankaasta; niitä ei ole maalattu valokuvan taustalle — mutta eniten minut vakuuttaa se, että kaikki nämä hahmot ovat liikkuneet valotuksen aikana.” Tänä päivänä Snellingin lausunto vaikuttaa kummalliselta maallikkojenkin huomatessa keijukaishahmojen terävyyden, mutta sen selittää epätavallinen käänne asiassa - British Journal of Photographyn päätoimittaja Geoffrey Crawley huomasi vuonna 1982, että myöhemmin julkaistut keijukaisten kuvat on painettu jälkikäsitellyistä negatiiveista. Näihin uudempiin negatiiveihin, joiden tekijöistä ei ole varmuutta, on keijuhahmojen piirteitä vahvistettu näyttämään selkeämmiltä (ja samalla paperisemmilta), ja vastaavasti taustaa sumennettu alkuperäisten negatiivien ollessa huomattavasti epäselvempiä. Crawleyn mukaan serkusten käyttämällä kameralla ei ylipäänsä olisi pystynyt kuvaamaan paperikeijuja sillä tarkkuudella, millaisina ne uudemmissa kuvissa näkyvät. Motiivi jälkikäsittelylle on luultavasti ollut keijujen tuominen esiin taustasta - 1900-luvun alkupuolella terävä valokuva vakuutti ihmiset helpommin kuin epäselvä. Tämä ero negatiivien kuvanlaadussa saattaa selittää sen, miksi esimerkiksi Doyle uskoi serkusten tarinaan.
Serkukset puhuivat kiertelevästi kuvien aitoudesta suurimman osan elämäänsä väittäen välillä, että ne olivat väärennöksiä, ja välillä taas jättäen sen ihmisten itsensä ratkaistavaksi. Vuonna 1981 Joe Cooperin haastatellessa heitä The Unexplained -lehteen serkukset tunnustivat, että kuvat olivat väärennöksiä. Frances väitti kuitenkin, että viimeinen otettu kuva oli aito, ja molemmat tytöt ovat väittäneet, että he näkivät keijukaisia mutteivät pystyneet ottamaan niistä kuvia. Kodak-museon kuraattori Brian Coe oli jo kuitenkin vuonna 1972 todennut, että ongelmallinen viides, aidoksi väitetty kuva oli kahdesti valotettu.
Tytöt sanoivat, että Elsie oli piirtänyt keijukaiset Arthur Sheppersonin kirjasta Princess Mary's Gift Book.

Odysseia seireenien pauloissa
Kreikkalaisen mytologian mukaan seireenit olivat naispuolisia olentoja, joiden ulkomuoto on ihmisen ja lintujen sekoitus. Seireeneillä on naisenpää ja hiukset sekä puolet vartalosta, kotkan siivet ja pitkät mutta lintumaiset jalat. Jaloissa ja siivissä on terävät kynnet niin kuin lepakoilla. Kauniilla lauluillaan seireenit houkuttelivat merimiehiä vastustamattomasti luokseen ja sitten repivät heidät kappaleiksi. Odysseiassa Odysseus suojautui seireeneiltä laitattamalla miehistölleen vahaa korviin. Koska hän itse halusi kuulla seireenien laulun, antoi hän sitoa itsensä mastoon ja kielsi miehistöään ehdottomasti olla noudattamatta hänen käskyjään.

Ali baba ja 40 rosvoa
Ali Baba ansaitsi elantonsa polttopuita keräämällä. Eräänä päivänä, juuri kun Ali Baba lastasi polttopuita muuliensa selkään, hän näki kaukaisuudessa hevosten nostattaman pölypilven.Rosvojoukko ratsasti suoraan häntä kohti!
Ali Baba piilotti muulinsa ja kiipesi itse puuhun. Rosvot pysähtyivät hyvin lähelle hänen piilopaikkaansa, nousivat ratsailta ja alkoivat purkaa hevostensa kuormaa.
Ali Baba vapisi pelosta mutta laski, että rosvoja oli tasan 40.
Rosvojoukon johtaja meni suuren kiven eteen ja sanoi ”Seesam aukene!” Ali Baba ällistyi, kun kivi liukui syrjään ja paljasti salaisen oviaukon. Rosvojoukko kantoi ryöstösaaliinsa sen takana olevaan luolaan. Kun he lähtivät, rosvopäällikkö sanoi: ”Seesam sulkeudu!, silloin kivi liukui paikalleen niin, ettei oviaukkoa huomannut lainkaan. Sitten rosvot ratsastivat tiehensä.
Ali Baba laskeutui puusta ja hiipi merkillisen kiven luo. ”Seesam aukene1” Ali Baba sanoi. Kivi liukui jälleen syrjään– ja mitä Ali Baba näkikään! Henkeäsalpaavan näyn! Joka puolella oli kasoittain kulta- ja hopearahoja sekä värikkäitä silkkikankaita, Luolassa oli upeita mattoja ja täpötäysiä jalokivilippaita. Ali Baba ei ollut koskaan elämässään nähnyt sellaisia rikkauksia. Hän lastasi aarteesta muuliensa selkään niin paljon kuin nämä ikinä vain jaksoivat kantaa ja komensi sitten kiven sulkeutumaan. Kotonaan hän hautasi aarteensa maahan. Ali Baba palasi useasti luolalle ja vei aarteesta niin vähän kerrallaan, etteivät rosvot huomanneet mitään. Pian hänestä tuli rikas mies, joka osteli hienoja vaatteita ja lisää maata itselleen. Lopulta rosvot alkoivat ihmetellä aarteensa hupenemista ja etsiä syyllistä. Rosvopäällikkö pukeutui kiertäväksi öljykauppiaaksi ja meni läheiseen kaupunkiin tiedustelemaan tiesikö kukaan ketään äkkirikastunutta onnenpekkaa. Kaupungin räätäli kertoi, että pitkään hyvin köyhänä elänyt Ali Baba oli hiljattain ostanut monta uutta, hienoa pukua. Hän näytti jopa, missä Ali Baban uusi, hieno talo sijaitsi.
Heti illalla rosvopäällikkö meni Ali Baban talolle ja pyysi yösijaa.Ali Baba ei tunnistanut rosvopäällikköä vaan antoi yösijan talostaan.
Rosvopäällikkö siirsi suuret öljyruukkunsa Ali Baban varastoon ja käski miestensä piiloutua niihin aseineen.
Illalla Akilah, Ali Baban palvelija huomasi, että lamppuöljy oli päässyt loppumaan ja meni varastoon hakemaan lisää öljyä.Silloin Akilah huomasi yllätyshyökkäystä suunnittelevat rosvot. Hän hiipi takaisin taloon, kuumensi suuren padallisen öljyä kiehuvaksi ja kantoi sen varastoon. Akilah (Akilah on arabiaa ja merkitsee älykästä) Nimensä veroisesti toimien hän kaatoi jokaiseen ruukkuun kuumaa öljyä. Silloin öljyn polttamat rosvot pakenivat ja pudottivat aseensa. Rosvopäällikkö pakeni miestensä mukana. eikä heistä koskaan enää kuultu mitään. Ali Baba pysyi pitkään poissa luolalta mutta lopulta hän uskaltautui katsomaan sitä. Kaikki oli aivan kuten ennen rosvojen lähtöä. Ali Baban perheestä tuli eräs sen seudun mahtavimmista suvuista monien sukupolvien ajaksi.

Punaisen suden legenda
Tarinat olivat intiaaneille tapa siirtää tietoja ja uskomuksia sukupolvelta toiselle.
Intiaanitarina kertoo nälkäisestä ja janoisesta kiowa- sotilaasta, joka oli ollut päiviä erossa kansastaan. Sitten hän kuuli melodian ja lähti seuraamaan ääntä. Hän kohtasi punaisen suden, joka lauloi kaunista melodiaa kerta toisensa jälkeen. Soturi kuunteli suden laulua koko yön. Päivän valjetessa susi kertoi soturille, että jos hänen kansansa suojelisi omaa kulttuuriaan ja tapojaan, se saisi lahjaksi tanssin ja laulun taidon. Kun soturi palasi kansansa luokse, hän kertoi heille kohtaamisestaan suden kanssa. Siitä lähtien susi on ulvahtanut aina laulun jälkeen.
1870-luvulla armeija saattoi uudisasukkaita asettumaan Uuteen Meksikoon. Johtajana oli Kit Carson, joka oli kokenut vuosia aiemmin tappion komansseja ja kiowia vastaan. Pian Carson kohtasikin armeijoineen Palo Duron kanjonissa intiaanijoukon, johon kuului kiowia, komansseja ja sinitaivaan ihmisinä (Blue Sky People) tunnettuja cheyenne- ja arapaho -intiaaneja. Ylivoimainen armeija piiritti intiaanit. Kohtalo näytti lopulliselta, mutta auringon laskeuduttua Punainen Susi ilmestyi ryhmälle ja muistutti kiowa-intiaaneja heidän lahjastaan. Punainen susi kertoi, että jos he vain uskoisivat, susi johdattaisi heidät vahingoittumina armeijan linjojen läpi - ja niin intiaanijoukko seurasi laulavaa sutta turvaan. Kit Carsonin päiväkirjoissa mainittiin, että sudet ulvoivat koko yön sinä yönä, kun intiaanit johdattuivat turvaan.

Hyvää vapunodotusta Siuro.infon lukijoille!