Parhaillaan koululaiset viettävät syyslomaa, silloin voi kirjoittaa vaikka joulupukille! Tai näytellä seuraavan lasten satunäytelmän:

KIRJE JOULUPUKILLE

Tapahtuu Tonttulassa. Tuvassa on pitkä pöytä, kaksi pitkää penkkiä, vanhanaikainen hella, pata on liedellä, räsymatto lattialla, liina pöydällä ym. kaikkea mikä lisää kodikkuuden tuntua. Varaylitonttu lukee sanomalehteä, tonttu Punnus kohentaa hellan tulta, joka on tehty muutaman halon alle piilotetusta silkkipaperiin kääritystä taskulampusta, kahvipannu on tulella. muut tontut istuvat lattialla ja lukevat sanomalehtiä.

Henkilöt: tontut Varaylitonttu, Punnus, Vesseli, Postitonttu, Lörplöö, Rissa, keijuja, Kirjurikeiju
Vaatetus: tonttuasut, käpyasu

Varaylitonttu: Voitko sinä, Postitonttu, ymmärtää tätä juttua?

Postitonttu: Mitä juttua, Varaylitonttu?

Varaylitonttu: Tässä lehdessä sanotaan, että lapsien tarkkaileminen joulun alla siirtyy luultavasti keijukaisille. He siis leijailevat ilmassa ja kurkkivat huomaamattomasti puiden oksien lomasta. He piipahtavat ikkunoiden takana, koska metsänväen keskuudessa arvellaan lasten kuulevan meidän tossujemme tupsahtelut talojen lumisilla pihamailla ja huomaavan polkumme.

Postitonttu: Ei siitä kannata nostaa meteliä. Koska keijut pitävät lapsista, haluavat luultavasti hekin osallistua tarkkailuun. Meillähän on sitä paitsi etu puolellamme, joka tekee meidät tarkkailussa voittamattomiksi, me pystymme muuttumaan pieniksi, pieniksi ja mahdumme pikkuiseen rakoon. Kukaan muu ei siihen pysty, eivät edes keijut.

Vesseli: Minä lähden vähän Keijulaan kyselemään asiasta. Veljet, lukekaa sillä aikaa kaikki lehdet loppuun asti, niin että asia selviää (tekee lähtöä, pukee lapasia.)

Punnus: Tontut, tässä pannussa on kahvia, juokaa siitä.

Lörplöö: Kiitos, kyllä minä juon.

Postitonttu: Vesseli, muista olla kiltti keijuille.

Vesseli: Minä tulen parin tunnin kuluttua. Hei vain. (lähtee.)

Varaylitonttu: Taidankin ottaa minäkin kupillisen kahvia.

Postitonttu: Anna minullekin.

Rissa: Ei tonttujen sovi juoda kahvia illalla. Sitten vain nukutte huonosti, ettekä herää aamulla tarkkailemaan lapsia. Lukekaa nyt kauniisti lehtenne loppuun, niin kuin Vesseli pyysi. Joulupukki voi kurkistaa ikkunasta eikä ota teitä ollenkaan jouluna mukaan, vaan keijut jos laiskottelette ja ette ota tästä asiasta selvää.

Punnus: Ei siitä asiasta ole vaaraa! Lörplöö, leikitään ”ei saa koskea lattiaan”-leikkiä.

(Juoksevat villisti pitkin pöytiä ja penkkejä.)

Rissa: Hyi teitä! Ihan tässä taulutkin putoilevat. Menkää heti lukemaan sanomalehtiä. Jos Joulupukki nyt näkisi, niin jäisitte kyllä jouluna kotiin.

Punnus: Ei se juttu keijuista ole totta! Joulupukkikin sanoisi, että se on vain satua, jolla meitä tonttuja vedetään nenästä.

Varaylitonttu: Minäpä näin yhden ikkunan takana.

Punnus: Narraat. (Menee vilkuilemaan ikkunaan.)

Varaylitonttu: Kyllä siellä jotakin sinistä vilahti.

Lörplöö (seisoo pöydällä): Älä usko, Punnus.

Postitonttu: Minä olen jo monta kertaa nähnyt keijun.

Punnus: Missä muka?

Postitonttu: ikkunan luona.

Lörplöö (lallattaa pilkkalaulua): Keiju Peiju, Keiju Peiju, Postitonttu on nähnyt keijun ja Varaylitonttu myös.

Rissa: Ruvetkaa nyt kiltisti lukemaan lehtiänne, tai minä kerron Joulupukille, eikä teistä kukaan pääse jouluna mukaan.

Lörplöö (lallattaa): Rissa rissaa, menee kertomaan pukille, menee kertomaan pukille.

Rissa: No, minä kerron sitten Joulupukille. Heti lukemaan siitä! Minä käyn Joulupukin luona ja te luette kiltisti lehtiä sen ajan. (Menee, tontut alkavat lukea.)

Lörplöö: Rissa on höpsö, uskoo jutun.

Varaylitonttu: Jospa se kuitenkin on totta. Katsovat ikkunasta ja tarkkailevat meitäkin. Meidän voi käydä huonosti.

Punnus: Ei se voi olla totta. Kuulkaa, minäpä tiedän mitä tehdään!

Postitonttu: Luetaan lehtiä, niin kuin Rissa sanoi.

Punnus: Ei, vaan pukeudutaan keijuiksi ja pelotellaan Rissaa.

Lörplöö: Meillähän on puvut! Keijukuningatar toi niitä joulumuorille korjattaviksi. (Ottaa korista keijuvaatteet ja heittelee pitkin lattiaa.)

Punnus: Ai, tästä tulee hauskaa (pukeutuvat) Rissa tulee! Äkkiä siivet selkään!

Rissa (tulee, riisuu lapasia) Huh, huh, tulipa turha matka. Joulupukki olikin jo nukkumassa. Mutta mitä täällä oikein tapahtuu? (katsoo keijuja.)

Punnus (suloisella äänellä): Hyvää iltaa. Onko täällä kilttejä tonttuja?

Rissa: Varjelkoon, oikeita keijuja. Hui että säikähdin.

Lörplöö (myös suloisesti): Ei meitä tarvitse pelätä, terveisiä Keijulasta.

Rissa: Keijulastako tulette? Vesselikö teidät lähetti? Tervetuloa, istukaahan tähän. Olette varmaan väsyneitä, kun olette tulleet niin pitkän matkan. Tulitteko lentäen vai mehiläisillä?

Punnus: Mehiläisillä.

Rissa: Vai mehiläisten kyydillä. Se oli varmasti mukavaa. Kelpaisiko keijuille nektari?

Postitonttu: Kiito, ainahan se nektari keijuille kelpaa.

Rissa: Olkaa hyvä (tarjoaa keijuille nektaria, kääntyy yleisöön) Ne ovat ihan oikeita tarkkailukeijuja. Nytpä voinkin todistaa muille tontuille, että se on totta. Täytyy keksiä jokin juoni…(kääntyy keijujen puoleen) Maistuiko nektari? Onpa mukavaa, että sain vieraakseni oikeita Keijulan keijuja. Tulkaahan katsomaan, mitä minulla on täällä (keijut epäröivät) Tulkaa vain rohkeasti. (Avaa ison laatikon/ laatikoiden kannen/kansia.)

Varaylitonttu: En minä näe mitään.

Postitonttu: Enkä minä.

Rissa: Kurkistakaahan vähän syvemmälle. Noin. (työntää kurkistavat keijut laatikkoon/laatikoihin, sulkee kannen, hengitysaukot oltava!, istuutuu sille/tai yhdelle niistä.) No niin. Nyt minulla on neljä oikeaa elävää tarkkailukeijua. Muut tontut saavat nähdä, että se on totta. Kylläpä uskovat!
Punnus (hakkaa ja kolkuttaa): Päästä meidät pois!

Lörplöö: Pääsät meidät heti pois! Me olemme Lörplöö, Punnus, Postitonttu ja Varaylitonttu!

Rissa: Ja höpsis. Narraatte. Pysykää vain kiltisti siellä. Tonttuja muka! Keijut osaavat olla ovelia. Mutta ei vanhaa Rissaa niin vain petetä. Tässä istun, kunnes tontut tulevat. Saavatpahan nähdä, että olen vanginnut neljä elävää tarkkailukeijua.

Vesseli tulee.

Vesseli: Mitä sinä Rissa siellä laatikon päällä istut? Missä muut tontut ovat? Lehtien luku näyttää olevan vielä kesken.

Punnus (laatikosta): Vesseli, me olemme täällä!

Vesseli: Tuohan on Punnuksen ääni. Väistä, Rissa. (yrittää avata laatikon.)

Rissa (istuu tiukasti laatikolla) Älä Vesseli! Nehän pääsevät karkuun.

Vesseli: Mitkä ne?

Rissa: No ne keijut, jotka sain kiinni.

Vesseli: Keijut? Minä luulin, että siellä on Punnus.

Rissa: Ei, ei. Täällä on neljä tarkkailukeijua. Sain ne narratuksi tänne ja näytän muille. Sittenpä uskovat.

Vesseli: Minä aavistan jotakin. (työntää Rissan sivuun) Annahan kun katson vähän niitä keijujasi. (nostaa kannen/kannet, tontut kömpivät ulos.) Veljet, mitä tämä merkitsee?

Punnus (nolona): Me vähän narrasimme Rissaa.

Lörplöö: Niin, kun Rissa uskoo lapsien tarkkailukeijuihin.

Vesseli: Voi, voi, se oli rumasti tehty. Teidän pitäää pyytää Rissalta anteeksi.

Muut: Anteeksi, Rissa.

Rissa: Ettekö te olekaan tarkkailukeijuja? Ja minä luulin, että saan näyttää teille neljä ihka oikeata lapsien tarkkailukeijua.

(Tiukujen helinää, ihana keijujoukko liihoittelee sisään.)

Keiju 1: Täälläkö on tonttuja, jotka eivät usko lapsien tarkkailukeijuihin?

Keiju 2: Ai, ai, minä näin ikkunasta, että he tekivät ruman kepposen Rissalle.

Keiju 3: Minäkin näin sen. Kirjurikeiju, kirjoita Joulupukille: Tekivät ruman kepposen Rissalle.

Kirjurikeiju (kirjoittaa) Tekivät ruman kepposen.

Keiju 4: Kirjoita vielä: Eivät usko tarkkailukeijuihin.

Kirjurikeiju: Eivätkä usko…

Keiju 5: Kirjoita myös tämä: Eivät saa lähteä jouluna Joulupukin mukaan, koska kepponen oli hyvin, hyvin ruma.

Kirjurikeiju: Oli hyvin ruma…

Punnus: Voi kiltit keijut, kyllä me uskomme!

Lörplöö: Me lupaamme tästä lähtien olla aina kilttejä Rissalle.

Varaylitonttu: Me lupaamme lukea kiltisti lehdet loppuun.

Postitonttu: Niin, me luemme ne loppuun ihan sovinnolla.

Kirjurikeiju: Mitä minä nyt kirjoitan?

Keiju 1: Kirjoita, että tontut tekevät parannuksen.

Keiju 2: Ja , että ehkä heistä edes yksi pääsee jouluna mukaan.

Kirjurikeiju: Yksi pääsee ehkä mukaan…

Vesseli: Jos olisitte lukeneet lehdet loppuun, tai lähteneet Keijulaan ottamaan asiasta selvää niin kuin minä, niin tietäisitte, että Joulupukki tänä jouluna arveli, että meillä on liikaakin työtä. Joten hän itse pyysi Keijuja helpottamaan työtämme ja auttamaan lapsien tarkkailussa. Meitä ei ole tarkoitus korvata, vaan hän järjesti meille apua. Joulupukkia oli haastateltu lehteen (nappaa lähimmän lehden ja näyttää yleisölle avattua lehteä, jossa komeilee valtavan iso Joulupukin kuva)
ja tästä jokainen teistä olisi sen voinut lukea.

Keiju 3: Ja nyt lähdemme yhdellä joukolla lapsia tarkkailemaan , ottakaa tontut kaukoputket mukaan! (Kaikki kääntyvät yleisöön päin ja tontut katsovat lapsia kaukoputkilla, keijukaiset tähystävät käsi otsalla.)

Keiju 4: Kilttejä lapsia näkyvät olevan. Hyvä, hyvä.

Keiju 5: Paljon lahjoja näkyy tulevan. Nyt äkkiä kadoksiin, etteivät he huomaa meitä.

Punnus: Muistakaa, huomaamattomasti! (Tontut ja keijut lähtevät ”huomaamattomasti”)

Hyvää syyslomaa!