PRINSESSA UNELMANKEVYT JA NOITA NOKINENÄ
PRINSESSA KEVÄTMETSÄSSÄ
1. NÄYTÖS METSÄSSÄ
Henkilöt: Hoviherra, hovirouva, kuningas Mala, kuningatar Inda, Vihreä Haltija, Noita Nokinenä, Prinsessa Unelmankevyt
Vaatetus: Hoviherralla sininen yhteneväinen puku, sininen hattu ja tähtikoristeita, hovirouvalla pitkä puku ja otsaripa, Kuninkaalla kuninkaan asu, kuningattarella kuningattaren asu, vihreällä haltijalla (pieni ukko) vihreä housupuku ja leveälierinen hattu päässä, Noita Nokinenällä musta paita, housut, viitta ja iso musta noidanhattu, Prinsessalla keltainen prinsessaleninki ja sädehattu, tukka kultaista kiharaa, peruukki tms.
Lavastus: Ensimmäisessä näytöksessä kuninkaanlinnan puistometsä, taustalla häämöttävät linnan kullalta välkähtelevät muurit. Ihmeellisen näköisiä, kauniita puita ja kukkia joka puolella.
Toisessa näytöksessä kuninkaanlinnan Sali, kaksi valtaistuinta, pylväitä, kukkia, pitkä pöytä ja penkit, niillä astioita.
Aloitustilanne: Ensimmäisessä näytöksessä kertoja astuu esiin. Prinsessa Unelmankevyt säntää metsään, kun kertoja on sanonut repliikkinsä, kertoja siirtyy sivummalle. Toisessa näytöksessä kuninkaanlinna on aluksi tyhjä, Noita Nokinenä säntää kuninkaanlinnan saliin.
Kertoja: Kuninkaanlinnassa ovet ja ikkunat ovat ammollaan auki.. Kaikki etsivät kauhuissaan kadonnutta Unelmankevyttä, pikku prinsessaa. Tuntomerkit ovat nämä: Prinsessan tukka on kultaista kiharaa ja puku keijujen kehräämää untuvaa.
Unelmankevyt säntää näyttämölle: Missähän minä nyt oikein olen. En ole koskaan ollut täällä. Metsä näyttää ihan oudolta. Minä olen varmaan eksynyt. Kävelin liian kauas linnan puistosta. Onkohan isäni kuninkaanlinna tuolla päin (näyttää) vai onko se tuolla (kääntyy ja katsoo). Mutta jos se onkin ihan selkäni takana (kääntyy ja katsoo). En minä tiedä. Täällä on ihan liian hiljaista, on äänetöntä. (Istahtaa kivelle ja miettii, huomaa ison kannon.) Mikähän tuo on (osoittaa sitä): Näyttää siltä, kuin siinä olisi joskus ollut puu. Minkähänlainen puu siinä on ollut. Mutta sieltähän näkyvät ihan kuin silmät (kannosta kurkistetaan) Hoi, onko siellä joku? (Huutaa.)
Vihreä Haltija (tulee esiin kannosta): Oikein minä arvasin. Tässähän se on itse kuninkaallinen prinsessa. Tunnen minä sinut toki syntymämerkistä korvan juuressa.
Unelmankevyt (perääntyy kauhuissaan kiven taakse): Ku-kuka te o-olette?
Vihreä Haltija: Minä olen Vihreä Haltija, sinun kummisetäsi. Sinä olet prinsessa, kuningas Malan ainoa tytär, Unelmankevyt. Mutta siitä on jo monta vuotta, kun tuudittelin sinua kultaisessa kehdossa. Silloin minäkin olin hovissa ja hoidin puutarhaa mutta viisas isäsi lähetti minut tänne hovineitosi laiminlyönnin takia. Hovineitosi ja lapsenvahtisi jätti sinut kerran linnan puistoon pieneksi toviksi yksin vaunuihisi ja kun tulin kastelemaan puiston kukkia, näin, miten Noita Nokinenä oli juuri ottamassa sinua vaunuistasi. Osuin siihen parahiksi ja kerroin vanhemmillesi. Isäsi ajoi Noidan matkoihinsa. Hovineitosi tietenkin menetti virkansa ja sai karkoitusmääräyksen hovista. Siitä lähtien isäsi on pelännyt Noita Nokinenän yrittävän sieppaustasi uudelleen.
Unelmankevyt: Mitä oikein puhuttekaan?
Vihreä Haltija: Totta se on joka sana. Palasin kuninkaan pyynnöstä tänne metsään, syntysijoilleni. Tiesimme, että jos saan Noita Nokinenän silmät peitetyksi ja hänen noidanhattunsa ryöstetyksi, menettää hän heti kaikki voimansa. Nyt, monen vuoden yrittämisen jälkeen olen saanut heitettyä säkin hänen päänsä yli, hattu heltisi hänen päästään ja siten sain hänet helposti siteisiin.(Raahaa kannon takaa säkin, jossa Noita Nokinenä on.)
Unelmankevyt: Paha sen onnettoman on tuolla säkin sisällä hengittää. Eikö säkkiä voisi heittää pois? Ei se meille enää mitään ilman noidanhattuaan mahda, kun noitavoimia ei enää ole. Vihreä Haltijatar, luuletko, että ei ole mitään vaaraa, jos sen poistaisimmekin?
Vihreä Haltijatar: (silittää prinsessan päätä): Sinulla on hyvä sydän, tyttöseni. Olkoon menneeksi, otan säkin pois.
Noita Nokinenä: Armahda minua hyvä prinsessa! Ei ollut aikomukseni pahoja tehdä. Leikillänihän minä vain sinua nostelin, kun olen aina tykännyt lapsista.
Vihreä Haltija: Vai leikilläsi! Hyi sentään! Sinä et tiedäkään rakas Unelmankevyt, mitä kauheuksiiin tuo noita pystyy, en minä voi häntä vapauttaa. Tällaiset noidat on annettava viranomaisten huostaan. Jos olet viaton, saat aikanaan vapautesi. Mutta hyvänen aika Unelmankevyt! Nyt pian kuninkaanlinnaan. Siellä ollaan varmasti suunniltaan huolesta. He saavat kohta mieluisaa kuultavaa. Aivan unohdin tässä muitten kiireitten keskellä koko asian. (Ryhtyy kiireesti tekemään lähtöä, kaikki lähtevät.)
2. NÄYTÖS KUNINKAANLINNASSA
Noita Nokinenä: Kas niin! Löysinpä kuninkaanlinnan. Vartija ei nähnyt ensinkään miten kiipesin muurien yli. Hah! Pääsinpäs karkuun siltä vihreältä älykääpiöltä. Täällä ei ole ketään, kaikki ovat etsimässä Unelmankevyttä. Taidan istahtaa hetkeksi, juoksinhan melkoisen ankarasti (istuutuu). Hihi hih, täällä ei kukaan aavista aikeitani. Prinsessa on pian vankini! Yritin siepata hänet jo vuosia sitten mutta se onneton vihreä kääpiö esti aikeeni. Vangitsen Prinsessan ja sitten naitan hänet peikkokuninkaan pojalle ja saan suuren palkkion. Piiloon! Piiloon! Minunhan on mentävä äkkiä piiloon, ennen kuin se vihreä höperö ja Prinsessa ovat täällä ja sitten, kun he vähiten odottavat, tapahtuu hyökkäykseni (piiloutuu toisen valtaistuimen taakse).
Vihreä Haltija ja Prinsessa Unelmankevyt saapuvat.
Vihreä Haltija huutaa: Teidän kuninkaallinen korkeutenne! Teidän kuninkaallinen korkeutenne! (Kuulostelee) Täällä ei taidakaan olla ketään kotona. Kaikki ovat etsimässä sinua, Unelmankevyt.
Noita Nokinenä kurkistelee valtaistuimen takaa molemmilta puolilta vaanien hyökkäyshetkeä.
Unelmankevyt huutaa: Isä! Äiti! Joku!
Vihreä Haltija: Turha vaiva, täällä ei ole ketään.
Noita Nokinenä on juuri hyökkäämäisillään, kun Hoviherra saapuu ja Noita piiloutuu taas.
Hoviherra: No mutta siinähän sinä olet, Prinsessa Unelmankevyt. Kovin minua säälittää kuningatar, jolla on tuollainen tytär. Entä kuningas? Hänen tukkansa on aivan valkoinen surusta ja murheesta. Piiskaa sinun pitäisi saada! Annat katoamistempullasi pian Noita Nokinenän turmella koko valtakunnan!
Vihreä Haltija: Voi, mitä puhut! Piiskastahan tulee vain entistä pahemmaksi. Mutta kyllä sinun, Unelmankevyt pitää aina kysyä lupa minne saat mennä ja kertoa vanhemmillesi minne menet, missä olet ja kauanko aiot siellä olla. Maailma kun on vaarallinen paikka.
Hovirouva saapuu: Päivää, Prinsessa! (katsoo taakseen ja huutaa) Tuokaa äkkiä nekkuja ja mesileipää, prinsessa on löytynyt!
Toisen valtaistuimen takaa kuuluu kova ulina. Kaikki katsovat säikähtyneinä sinnepäin.
Noita Nokinenä: Uu-uuh-uuuh! Uu-uuh-uuh! Nekkuja ja mesileipiä, nekkuja ja mesileipiä! On se ikävää, etten minä pääse kuninkaanlinnaan edes vieraaksi. Enkä minä saa syödä nekkuja ja mesileipiä, kun aioin siepata Prinsessan ja antaa hänet vaimoksi peikkokuninkaan pojalle suurta palkkiota vastaan. Ja mikä olisi ollut palkkio? Kymmenen sammakkoa ja kaksi sisiliskoa. Ei nekkuja ja mesileipiä. Uu-uuh-uuh!
Noita Nokinenä tulee pois piilosta.
Vihreä Haltija: Koko maa on pelastettu, koko valtakunta, ymmärrättekö? Jos Noita Nokinenälle annetaan säännöllisesti nekkkuja ja mesileipää, ei hän enää ole kiinnostunut Prinsessan sieppaamisesta. Onko näin, Nokinenä?
Noita Nokinenä katuvaisena: On, on. Jaa, jaa, nyt minä vasta tajuan miten minun on kovin sääli kuningasparia ja koko valtakuntaa, niin, ei ole hauskaa joutua paatuneen, julman noidan uhkaamaksi ja siihen sitä olivat joutuneet. Ovatpa jäseneni vähän jäykistyneet, alusta jolla istuin oli aika kova. Kas, kuningaspari tulee.
Kuningas ja Kuningatar saapuvat. Prinsessa Unelmankevyt huomaa heidät, juoksee heitä vastaan ja tarttuu heitä käsistä.
Unelmankevyt: Äiti, isä!
Kuningatar Inda: Tyttäreni!
Kuningas Mala: Oma lapseni!
Kuningatar Inda: Minä en tahdo voida uskoa, että tämä on totta. Lapseni on tullut kotiin.
Unelmankevyt: Tässä minä nyt kuitenkin olen. En voi sanoakaan kuinka iloinen olen! Kävelin liian kauaksi metsään ja eksyin ja sitten Vihreä Haltija löysi minut ja toi kotiin. Täällä on Noita Nokinenäkin (osoittaa Nokinenää).
Kuningas Mala järkyttyneenä: Todellako? Huh!
Kuningatar Inda esittää pyörtyvänsä, Hoviherra ja Hovirouva ottavat hänestä kiinni.
Kuningas Mala: Kaikenlaisia olioita sitä onkin. Ja omassa kotilinnassani! Lähden kutsumaan vartijat heti paikalla.
Vihreä Haltija: So, so, kuninkaani, älä vielä. Surullista, perin surullista on se, että hän aikoi siepata Prinsessan mutta minä sieppasinkin hänet. Kun olimme tulossa linnaan, hän potkaisi minua ja karkasi. Tänne hän oli saapunut vartijoiden huomaamatta ennen meitä ja odotti valtaistuimen takana otollista ajankohtaa, että voisi siepata Prinsessan. Hovirouvan tullessa ja tilatessa Prinsessalle nekku ja Mesileipiä, hän tuli makeanhimoiseksi ja niin tunnontuskiin, että tunnusti edellisenkin siepppausyrityksenkin. Olisi naittanut Unelmankevyen Peikkokuninkaan pojalle palkkiota vastaan.
Hoviherra: Vihreä Haltija ymmärsi viisaasti, että jos noitakin saisi välillä nekkuja ja mesileipiä, jättäisi hän Prinsessan rauhaan, sillä ovathan ne toki paljon parempia kuin sammakot ja sisiliskot.
Hovirouva: Onko kellään hajusuolaa, kuningatar pitää virvoittaa.
Vihreä Haltija ottaa pussistaan pienemmän pussin ja siitä suolaa, vie sen kuningattaren nenän alle: Iloitse ja riemuitse, sinä kunigatar. Saitpas aika saaliin. Enää ei sinun tarvitse pelätä Prinsessan sieppausta.
Kuningatar Inda virkoaa.
Unelmankevyt: Isä, onko Noita Nokinenä todella tehnyt kaiken sen pahan, mistä häntä tässä valtakunnassa syytetään?
Kuningas Mala: On hän tehnyt. Sinun on hyvä tietää totuus, vaikka se onkin järkyttävä. Kaikki, joiden lähettyville tämä Noita Nokinenä on joutunut, ovat valittaneet hänen ilkeyttään. Samaa sanovat kuninkaalliset eläimetkin. Kukaan ei milloinkaan ole sanonut hänestä kiitoksen sanaa, vaan kaikki moittivat.
Noita Nokinenä: Koko elämäni olen uhraava korjatakseni pahat tekoni.
Kuningas: Vankilaa sinä et vältä, mutta koska tunnustit rikosaikeesi ja olet luvannut tehdä parannuksen, niin kuninkaallisen lupauksen mukaan sinulle toimitetaan nekkuja ja mesileipiä joka toinen vuosi, jos olet käyttäytynyt hyvin ja ollut kiltti kaikille.
Noita Nokinenä: En olisi uskaltanut edes toivoa sellaista, voi kiitos! Kiitos!
Kuningatar Inda: Vihreä Haltija, sinä olet tehnyt meille suuren hyvän työn. Tahdomme palkita sinua. Tästä lähtien olet meidän linnanhaltijamme ja saat asua linnassa.
Vihreä Haltija: Kiitoksia hyvä kuningas, mutta en minä voi tulla enää teidän linnaanne asumaan. Olen niin tottunut rakkaaseen metsääni.
Kuningas Mala nauraa: No, kuulkaapas Haltijaa. No, mitä sinä sitten tahdot palkaksesi?
Vihreä Haltija: En minä mitään tarvitse.
Prinsessa Unelmankevyt: Etkö sinä tule tänne linnanhaltijaksi?
Vihreä Haltija: En, mutta minä voin silti käydä sinua katsomassa, jos niin tahdot.
Kuningas Mala: Sanottakoon minua kelvottomaksi kuninkaaksi, jos en hanki Vihreälle Haltijalle maita ja mantuja ja hänelle kunnon taloa. Ja Vihreän Haltijan ansiosta saavat kaikki valtakuntani lapset tänään koulusta vapaapäivän ja herkkuja niin paljon kuin jaksavat syödä.
Prinsessa Unelmankevyt: Eläköön! Eläköön!