Joulukatajan hakumatkan ja muut joulutarinat olen kirjoittanut samalla näytelmiksi, jotta niitä voivat alueen lapset halutessaan leikkiä ja esittää.

JOULUKATAJAN HAKUMATKA

Tapahtuu: Metsässä, jossa osa puista on lapsia.

Henkilöt: Kuningas Talvi, tontut Nisse, Nasse, Tam- Tam-hiiri, Inki-varis, lapsia,katajaukko, Joulupukki

Vaatetus: tontuilla tonttuasut, Kuningas Talvella kokovalkoinen asu, päässä hopeinen tähtiseppele, kädessä taikasauva, lapsilla puuasut.Tam-Tamilla hiiriasu, Inkillä varisasu. Joulupukinasu.

Nisse (kirves olalla): Sanohan Nasse, minkä takia meidän täytyy etsiä katajaa?

Nasse: No, kun joulupukki käski.

Nisse: Mitä sillä katajalla oikein tehdään?

Nasse: Kyllä vanha isä joulupukki katajakylvyn haluaa tänä jouluna niin kuin kunnon joulupukin tuleekin.

Nisse: Ruvetaanko siitä sitten keittämään katajakylpyä ammeessa?

Nasse: Älä hassuttele! Ne katajanoksat tulevat vain ammeen viereen maljakkoon koristeiksi. Joulupukki haluaa kylpeä kuusenoksien, käpyjen ja kynttilöiden keskellä.

Nisse: Mutta eivätkö ne kuusenoksat ja kävyt pistele ja kynttilät sammu veden takia?

Nasse: Voi hurja! Eivät ne vedessä siellä ammeessa ole, vaan koristeina ympärillä, niin kuin katajanoksatkin.

Nisse: Taisit tahallasi juksata minua.

Nasse: Tässähän on sopivankokoinen kataja meidän tupaamme. Ehkä hiukan liian iso, mutta lyhennetään vähän tyvestä.

Nisse: Hyvältä näyttää. Vihreä ja vihanta. Oksiakin on tasaisesti joka puolella.

Nasse: Se on saanut tarpeeksi valoa ja elintilaa, siksi se on näin sopusuhtainen.

Nisse: No, alanpahan kaataa, niin joudutaan pian kotiin. On vielä monia tehtäviä. Pianhan tämän tästä naksauttaa.

Nasse: Hei! Katso! Mikä tuolla puiden takana vilahti?

Katajaukko (hypähtää katajan takaa): Säksäk, naks, naks! Eipäs kosketa tähän katajaan.

Tontut: Katajaukko!

Katajaukko: Säksäk! Säksäk! Katajaukkopa, katajaukkopa. Tästä vierestä kaadettiin suuri kuusi, joka oli kotini. Muutin majaa. Tämä on nyt minun kotipuuni. Katsokaapa! Tuolla on kotini latvaoksan juuressa.

Nasse: Näkyy olevan. Kas kun ei huomattu. Ei me toki kenenkään kotia kaadeta.

Nisse: Mutta etkös olekin se sama Katajaukko, joka viime vuosisadalla kuukki Tonttulan ruokavarastossa?

Katajaukko: Samapa sama. Sovimme Joulupukin kanssa, että saan nopata sieltä muruja pahimpaan nälkääni. Syön kun on nälkä, nukun, kun nukuttaa.

Nasse: Sen ymmärtää, kuningas Talvi on kova ja tekee lunta runsaasti.

Nisse: Nouda sieltä vain mitä haluat, käsken aittatonttujen täydentää varastot sinua varten.

Katajaukko: Säksäk, naks, naks! Kiitos, kiitos! Hyvää joulua teille!

Nasse: sitä samaa sinullekin!

Katajaukko (hyppelee pois): Näkemiin, säksäk!

Nisse: Mitä me nyt teemme?

Nasse: Otetaan viereinen. Kelpaa tämäkin meille. Mutta katso, katso! Tämän löysin maasta Kumartuu ja nostaa maasta pillin, kirves jää puun juurelle.)

Nisse: nythän on jo ihan hämärää, kuinka sen huomasit?

Nasse: Se pyöri siinä jaloissani.

Nisse: Näytähän! Mikä se on?

Nasse: Pilli!

Nisse: Kultainen pilli!

Nasse: Jospa se onkin taikapilli!

Nisse: Pane se pois, se voi olla vaarallinen.

Nasse: Tässä varressa on kirjoitusta. Kyllä on pientä ja outoa tekstiä. Saatko, sinä Nisse, tästä selvää?

Nisse (ottaa pillin ja tavaa pu-hal-la.): Pu-hal-la.

Nasse:  Puhalla! Puhalla!

Nisse: (Puhaltaa kerran): No, nyt nähdään.

Nasse: Kai meidän pitää toivoa jotain. Mitä hassua toivoisimme. En oikein usko sen toteutuvan.

Nisse: Kokeillaan, kokeillaan. Toivotaan vaikka, että meillä olisi kirahvin kintut.(Kuuluu ukkosenjyrinää, valot sammuvat hetkeksi, metsä tyhjenee. Tonttulakit jäävät puun juurelle yhdessä kirveen ja pillin kanssa Valot syttyvät uudestaan. Talven kuningas tulee metsään.)
Talven kuningas: Vallan outoa. Minua kutsuttiin, mutta ketään ei näy. Nyt kyllä suutun. Taion niille kirahvin päät, jotka minua kutsuivat turhaan. (Nostaa taikasauvan ylös ja on juuri taikomassa, kun Tam-Tam-hiiri tulee.)

Tam-Tam (puikahtaa kuusen takaa.) Piip, piip, piip! Jätä toki taikominen.

Talven kuningas: Sisso! Tam-tam-hiiri! No terve taas vanha kuoma.

Tam-Tam: Piiptervehdys! Huomaatko, kuningas Talvi, että kuusen juurella on kaksi tonttulakkia ja kirves?

Talven kuningas: Tontut ovat luultavasti joulukuusenhakumatkalla täällä metsässä.

Tam-Tam (löytää maasta pillin.): Katso! Pilli! Arvasinhan, että jotain on vinossa.

Talven kuningas: Ja vielä minun viimeviikolla kadottamani toivomuspilli! Onneksi löysit sen. Kiitos! (Ottaa pillin ja laittaa sen taskuunsa ja taputtaa sitä.) Noin, nyt se on hyvässä tallessa, eikä enää putoa, sillä vaimoni parsi taskuni eilen jälleen ehjäksi. Mutta, onkohan sitä käytetty? (Ottaa pillin taskustaan ja tarkastelee sitä.) Aavistinhan! Sitä on puhallettu kerran. Ilmankos tunsinkin, että minua kutsuttiin käymään täällä metsässä.

Tam-Tam: Tontut olivat kai täällä, oksia, porrashavuja tai kuusta hakemassa mutta nyt heitä ei näy missään.

Talven kuningas: Alan aavistaa, tontut ovat toivoneet jotakin päätöntä. (Variksen kraakkkumisen ääni lähestyy, Inki-varis ”lennähtää” paikalle.

Inki: Oli komeaa katsella, kaksi pitkäkinttuista kirahvia tonttupuvuissa iltamyöhällä itkee Korvatunturin portilla, niin, Korvatunturin portilla itkevät. Ja portti on jo kiinni. Portti on kiinni. Ei tiedä Joulupukki niistä mitään ei, ei tiedä mitään, niin.

Tam-Tam: Outoa. Mitä tämä oikein merkitsee? Tontut ovat varmaan muuttuneet kirahveiksi toivomuspillin vaikutuksesta. Mitä me teemme?

Kuningas Talvi: Taia’t on tehtävä tehottomaksi. Ehdin taikoa heille kirahvin päätkin, vaan enpä tiennyt toiveen olleen sama jo alkujaan. Ei Joulupukille voi jättää kahta kirahvia riesaksi, vaikka mieleni tekisikin, hänellä on tarpeeksi hoitamista poroissaankin. Tontut on muutettava ennalleen. Puhallan nyt tähän pilliin kahdesti. Sitten heilautan taikasauvallani suuren kaaren. Sinun Tam-Tam-hiiri on samalla lyötävä käpäliäsi yhteen ja Inkin havisutettava siipiään ja Tam-Tam huutaa:

Tulkoon tontut ennalleen
tähän metsään pikkuiseen!

(Talven kuningas puhaltaa kahdesti pilliin, heilauttaa ison kaaren taikasauvallaan, Tam-Tam lyö käpäliään yhteen huutaen ja Inki havisuttaa siipiään, kuuluu askeleita ja tontut tulevat hengästyneinä metsään, keskustelevat tullessaan.)

Nisse: Jälleen tonttuina. Voi miten tuntuu hyvältä. Mikähän meidät pelasti?

Nasse: Niin – mikä? Kuinka mukavaa olla täällä metsässä jälleen.
Nisse: Taikapilliin emme koske enää. Varoitinhan sinua mokomasta. Se oli varmasti noiduttu ja sellaisesta seuraa aina onnettomuutta.

Nasse: Hyvä sentään, että säilyimme hengissä.

Nisse (huomaa muut): Metsän väkeä!

Nasse: Tekö meidät pelastitte?

Tam-Tam: Sattumalta tulin metsään ja löysin Talven kuninkaan toivomuspillin katajan juurelta.

Nisse: Talven kuninkaan pillin!

Nasse: Se ei siis ollutkaan noitapilli. Mutta talven kuninkaan lumovoimaa siinä oli.

Nisse: Minä onneton kun toivoin meille niin älytöntä, Jos vielä saisin toivoa, niin paremmin toivoisin.

Nasse: Me emme toivo mitään muuta, kuin että saamme ottaa muutamia katajan- ja kuusenoksia ja käpyjä Joulupukkia varten. Ja sitten viettäisimme rauhallisen aattoillan Korvatunturilla.

Tam-Tam-hiiri: Korvatunturin portit ovat jo kiinni. Jääkää luokseni joulupuurolle ja saunaan. Talven kuningas ja Inki tulevat myös.

Tontut: Kiitos, kiitos!

Joulupukki (saapuu metsään säkki olalla.): Huhuu, huhuu! Täälläkö ne pienet tonttuni ovat?

Tontut: Täällä, täällä!

Tam-Tam: Saanko pyytää joulupuurolle ja saunaan?

Talven kuningas ja Inki: Jääkää, jääkää!

Joulupukki: Mukavaahan täällä metsässä on. Mutta nyt ei ole aikaa jäädä. Tässä on metsänväelle muutama paketti. Tuossa Tam-Tamille, Inkille ja sinulle Kuningas. Vielä pienet yllätykset tontuillenikin.

Kaikki: Kiitos! Kiitos!

Joulupukki: Puissa näkyy olevan hyvät oksat. Ne ovat varmasti Talven kuninkaan lumovoiman ansiota.

Talven kuningas: Niin, herra Joulupukki. En tiennyt, että te tulisitte tarkastuskäynnille…

Joulupukki: Saavat jäädä siihen paikoilleen. Kyllä niitä on komeaa katsella siinäkin. Voinhan palatessani tulla Tam-Tamille kylpemään. Ja nyt tonttuveitikat, myöhästyn lahjojen jaosta. Pistänpä juoksuksi. Hei sitten!

Toiset: Heipä hei! Perästä tullaan.

Tontut: Ja iloisia ollaan! (Poistuvat.)