MENNINKÄISET

Menninkäiset ovat kirkon kummituksia, näyttäytyvät kirkon ja hautausmaan vaiheilla.

• Ulkonäkö: hyvin pieniä, karvaisia, pikku-ihmisiä, maanalaisia pienoisolentoja.
• Tehtävä: edistävät ihmisten avioliittoja. Ihmisille suopeita olentoja.
• Luonne: syrjäänvetäytyviä, pelokkaita, joukossa myös häiriköitä.
• Liittolaiset ja viholliset: pitävät keijukaisista, ihmiset vieroksuvat niitä.
• Levinneisyys: menninkäishavaintoja on erittäin vähän.
• Erikoista: menninkäisillä on erittäin hyvä näkö.

Menninkäiset kuuluvat metsän väkeen. Ne ovat kirkon kummituksia, henkiä ja asuvat haudoissa ja pelästyttävät ihmisiä. Kirkkomaalle menijöitä menninkäiset yrittävät ottaa kiinni.

Menninkäishavaintoja on erittäin vähän, sillä ne liikkuvat vain öisin, jolloin pimeys peittää ne ihmissilmiltä. Menninkäiset käyttävät kulkuteitään kylien välisiä metsäteitä. Ne inhoavat päivänvaloa. Jos menninkäinen joutuu auringonvaloon puolta tuntia pidemmäksi ajaksi, se menehtyy. Menninkäisen silmät ovat pimeydessä terävämmät kuin pöllön, mutta ne näkevät kyllä auringonvalossakin. Menninkäiset asuvat suurissa kannoissa ja puiden juurakoissa. Niitä on tavattu hyvinkin korkealta maan pinnan yläpuolelta, kuten hylätyistä pöllön pesistä ja tikankoloista.
Menninkäiset ovat pienen pieniä, karvaisia ja liikkuvat möngertämällä syvässä korpimetsässä. Joskus öisin ne kuitenkin kiipeävät ihmisen ikkunalle ihmiskansaa ihmettelemään.

Menninkäiset rakastavat kekkereitä, jos ihmisillä on juhlat, tulevat menninkäiset yöllä kuuntelemaan musiikkia ja verannalle katsomaan josko olisi jäänyt ruuantähteitä ja jotakin juomapuolta heillekin.

Menninkäiset ovat syrjäänvetäytyviä ja pelokkaita. Ihmiset vieroksuvat niiden poikkeavaa ulkomuotoa ja karvaisuutta. Menninkäisissä on myös häiriköitä, jotka ovat öiseen aikaan kirkkoihin tunkeutuessaan ja alttareilla mellastaessaan pilanneet vuosisadoiksi muidenkin menninkäisten maineen.

Jos ihminen huutaa luonnossa tai tekee jotakin ilkeyttä, niin menninkäiset kostavat. Ne kuitenkin edistävät ihmisten avioliittoja.

Miten näet menninkäisen unessa ja kuulet niiden puheen?
Menninkäisen voi nähdä unissaan ja kuulla niiden puheen, jos pääsiäisyönä peset silmäsi kolmen tien haarassa rannalta löytämälläsi tuulen kuljettamalla äyskärillä ja pyyhit silmiäsi rievulla, jolla ruumiin silmiä on pyyhitty ja harjaat vielä pääsi ruumisharjalla, sekä kaadat veden tienhaaraan ja silmät ummessa menet vuoteeseesi nukkumaan.

Miten näet menninkäisen valveilla ollessasi?
Voit nähdä menninkäisen ollessasi valveilla sairaan läheisyydessä, jos auringonlaskun jälkeen tai ennen auringon nousua katsot rievun läpi, jota on pidetty vanhan ruumiin silmillä kolme yötä. Jos sairas kuolee, ovat menninkäiset pääpuolessa, muuten jalkapuolessa.

KEIJUKAISET

Keijukaiset ovat kansanperinteen mukaan tuhottuja henkiä, välihenkiä, eivät enkeleitä, eivätkä perkeleitä. Hentoja naispuolisia luonnonhenkiä.

• Ulkonäkö: hyvin pieniä, hyvin kauniita. kepeitä, mustia ja valkoisia, siivettömiä ja siivellisiä, jotkut muistuttavat menninkäisiä.
• Tehtävä: tuntematon, näyttäytyvät hautausmailla.
• Luonne: huvittelunhaluisia
• Liittolaiset ja viholliset: liittolaisia menninkäiset
• Levinneisyys: ympäri Suomen.
• Erikoista: Monet keijukaiset ovat lumoavan kauniita. Keijukaisritareista ja keijukaisneidoista kerrotaan balladeissa edelleen.
  Keijujen suvussa on monta alalajia. On kauniita ja rumia, hyviä ja pahoja, valkoisia ja mustia, siivellisiä ja siivettömiä, naisia ja miehiä. Monen keijun kasvoissa on menninkäisen piirteitä, koska iän kaiken silloin tällöin keijut ja menninkäiset ovat menneet keskenään naimisiin ja saaneet jälkeläisiä. Keijut ja Menninkäiset sopivat toisilleen, sillä keijuilla on huvittelunhaluinen, levoton luonne, kun taas menninkäinen on yleensä hyvin rauhallinen, keiju vilpastuttaa menninkäistä ja menninkäinen rauhoittaa keijua. Keijukaisprinsessojen tiedetään lumonneen ulkomaisia ritareita. Keijut rakastavat juhlia, musiikkia ja tanssimista.

Keijut liikkuvat eniten aamunkasteen aikaan metsäniityllä, metsälammilla tai sananjalkaviidakossa. Keijut leijuvat ja karkeloivat yleensä päivällä.

Keijutuli
Keijutuli on keijukaisten tuli, jonka vain keijukaiset osaavat tehdä. Kukaan ei sitä sytytä, eikä hoida ja se palaa silti.

Suomalaiset keijukaiset ovat pieniä, lentäviä olentoja. Niitä voi nähdä hautausmailla, ruumissaatoissa ja teillä ja silloin ne näyttäytyvät lumihiutaleina, pieninä lasten nukkeina ja tulensäikeinä. He tulevat sinne, jossa joku kuolee ja missä on ruumis, tuoden mukanaan hajun, jolla he täyttävät huoneen. Kalmanhaju johtuu siitä, että Kalma, kuolleiden valtias seuraa keijukaisia ja heidän seuralaisiaan. Ne, jotka vihaavat vihollistaan ja haluavat rankaista näitä ottavat hautausmaalta vainajien tomua ja luita ja tuovat makuuhuoneeseen, minne keijukaiset tuolloin
tulevat härnäämään ja kiusaamaan vihollista.

Jännittävää tämä Suomalainen kansanperinne, vai mitä? ;) Kaikenlaisia erikoisia uskomuksia on entisaikaan ollut.