MUISTOVÄRSSYT- PÄÄSIÄISPUUHAA!
Kokoa yhdessä lasten kanssa muistovärssyjä muistoalbumiin.
Muistoalbumin voitte tehdä ruutupaperivihkosta tai ostaa valmiina kaupasta.
Muistovärssyn yhteyteen liittyy olennaisesti kiiltokuva, jonka värssynkirjoittaja voi liimata kirjoittamansa värssyn viereen, aikuinen tai vanhempi lapsi voi auttaa kirjoittamisessa.
Muistovärssyjä voi kirjoittaa myös onnittelukortteihin, kirjeisiin tai itsetehtyihin pakettikortteihin.Tässä on esimerkkejä muistovärssyistä, niitä voitte keksiä myös itse! Ihan pieni lapsi voi tehdä itselleen pelkän kiiltokuva- tai tarravihon aikuisen avustuksella. Muistovärssyjä voi myös lukea lapselle pelkästään ääneeen, ne ovat riemastuttavia!
Muistovärssyjä:
Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on kädessä avain ja lukko.
Niillä se sitoo ystävät yhteen
niin kuin maamies pellolla lyhteen.
Enkeli lentää liihottaa
Iidalle onnea toivottaa!
Kun kirppu puree sinua,
niin muista silloin minua.
Kun se puree kovasti,
niin silloin tulee rovasti.
Katri on se kaunis tyttö,
taivaskin sen todistaa.
Onnellinen on se poika,
joka Katrin omistaa.
Onnen puussa on kolme oksaa:
usko, toivo ja rakkaus.
Yhden niistä mä sulle annan,
olkoon se vaikka rakkaus.
Ruusun sulle antaisin,
vaan mistäs minä sen saan,
kun halla vei sen kukkasen
ja lumi peitti maan.
Kissa istui ikkunalla,
mietti niitä näitä:
milloinkahan vietetään
sen Kiia-tytön häitä?
Kukkia poimin, kukkia kannan,
kauneimmat niistä Elinalle annan.
Sun elos olkoon tasainen
kuin tyyni lammen pinta,
ja sydämesi puhtoinen
kuin joutsenella rinta.
Ruusuja siellä, ruusuja täällä,
Silja se tanssivi ruusujen päällä.
Tanssi sä Venla, tanssi ja kiiku,
eihän ne töppöset vanhana liiku.
Älä kukkaa maahan tallaa,
joka kauniisti kukoistaa!
Älä unhoita sitä poikaa,
joka sinua rakastaa!
Ei saa kahta rakastaa,
ei saa olla hullu.
Kun on kerran yhden kanssa
tuttavaksi tullut.
Rakkaus on kuin onnen puu:
moni siihen kompastuu.
Toiset lentää nurin narin,
toisista tulee nätti pari.
Sä kysyit, ketä rakastan.
Itse kysymykseen vastata en saata.
Niin värssyä kun tätä silmäilet
Uudestaan, et enää kysyne:
Alkukirjaimet sen muodostaa.
Lue niin sinä minä
ylös saat olet olen
ja tietää minun sinun.
alas että ja
Sun ystäväsi armaasi
Mä aina olla tahtoisin.
En koskaan olla tahtoisi.
Sull’ uskoton ja petturi.
Ois täällä suurin iloni,
Jos aina oisit luonani.
Jos kuolo sinut korjaisi,
Niin murhe minut murtaisi.
(Jos ystäväin et olekaan,
niin lue joka toinen rivi vaan!)
Ole onnellinen, missä vaellat,
sille uskollinen, ketä rakastat.
Onni sulle, onni sille,
jota sinä rakastat,
jonka kanssa maailmassa
yhtä leipää nakerrat.
Kun sinä tyttöä suutelet,
niin älä anna nuolla.
Näin tautisena aikana
voi suukostakin kuolla.
Kun kerran menet naimisiin,
niin pidä itse valta:
makaa itse sängyssä
ja akka sängyn alla.
Onnen enkeli kultasiipi
kukkasia kantaa.
Iloisella sydämellä
Hannelelle ne antaa.
Leiki ja laula lintusen lailla,
lapsuuden aika on huolia vailla!
Jotakin kun teet,
tee se iloiten.
Jotakin kun annat,
anna hymyten.
Hymykin voi olla
aarteen veroinen.
Tyttönen nuori kuin kukkiva tuomi,
muista, ett’ syntymämaasi on Suomi.
Pois nyrpeä nenä,
tee kiukulle tenä,
pahan tuulenkin alta
anna ilolle valta.
Lapsuuden muistot
ja nuoruuden hetket
ne mieleesi paina,
säilytä puhtaina,
kirkkaina aina.
Muiston sulle kirjoittaisin,
vaan en tahdo muistaa,
kysyn sulta Leila-kulta,
miten aikas’ luistaa?
Lemmen kukan kaltaisena
Sanna-tyttö kasvakoon,
suru synkkä, murhe musta
tieltäs kauas väistyköön.
Pikku-Johannes palelee,
lämmin nuttu sille tee.
Hauskaa on katsella oravaa puussa,
hauskempi Tapiota hymy suussa.
Kun luet läksysi huolella,
olet koulussa voiton puolella.
Opettajat sinusta tykkäävät
ja harvoin nurkkaan lykkäävät.
Piirrän pienen muistovärssyn
Sofia-tytön kirjaan:
ollos kiltti kotona
ja koulussa myös hiljaa.
Kun koulu on loppu
ja päästy on kesään,
älä housuitta istu
muurahaispesään.
Toivon sinun polullesi
onnenkukkaa monta,
monta ilon aamua
ja iltaa surutonta.
Jos lintu oisin
ja lentää voisin,
niin onnea toisin
niin paljon kuin voisin.
kukkasilla kaunihilla
tiesi olkoon peitetty,
yksi kukka minultakin
sinne olkoon heitetty.
Onnea sulle toivotan
ja viisi pientä poikaa,
tytön hiukan isomman,
joka niitä hoitaa.
Istu Ilari poronpulkkaan,
poro vie sinut Lapin nurkkaan.
Käki kaukana kukkuu,
Valtteri nurmella nukkuu
äiti hiipien kulkee,
Valtterin syliinsä sulkee.
Surun päiviä viettämään
olet Lassi liian nuori,
surkoot suuret kalliot
ja surkoon suuri vuori.
Ohje elon onnellisen
on pienen pieni vaan,
elä Luojaan luottaen
ja päivä kerrallaan.
Hetken helmistä vaihtelevista
elämä kudottu on,
kirkkaita helmiä,
kauniita hetkiä
elosi olkohon.
Elämässä onnistaa,
kun vain jaksaa ponnistaa!
Kukka pieni kuiskaa näin,
kasva aina valoon päin.
Onnea sulle toivotan,
vaikka et sä kuule,
useasti muistelen,
vaikka et sä luule.
Ole onnekas aina,
hyvä mieleesi paina
ja jos vaikea ois,
paha unhoita pois.
Onnea sulle toivotan
ja ilonpäivää monta,
suru sulta poistukoon
kuin sumu auringolta.
Onnen, onnen omenoita,
menestyksen mansikoita,
hyvän tuulen pulvereita,
ilopäivien ihmeitä noita!
Oi älköön talviset pakkassäät
sulta riistäkö onnen kukkaa,
oi älköön syksyiset myrskysäät.,
sinun toiveitas panko hukkaan.
Aleksi etsi elämässä
kaunista ja hyvää,
sillä hyvyys sydämessä
kantaa kultajyvää.
Paras kultajyvä
ompi sydän hyvä.
Sun untesi valkea polku,
se satujen saarelle vie,
on kullalla viitoitettu
lapsuuden puhtahin tie.
Ystävyys on kallein aarre,
se ei sammu milloinkaan,
toivon että mekin saamme
pitää sen myös ainiaan.
On silmäsi kirkkaat ja iloiset,
voit toisille iloa jakaa,
olet ystävä reipas ja herttainen,
sua muistelen vuosien takaa.
Monta sull’ on ystävää
ja moni muistaa sinua,
anna olla sydämessäs’
pieni sija minulla.
Koivu kasvoi kankahalla,
halla vei sen taimen,
ero rakkaasta ystävästä
on juuri samanlainen.
Santerilla kaikkialla
monenmont’ on ystävää,
hymyhuuli, hyvä tuuli
ystäväsi säilyttää.
Kun pieni lintu lentää
sun ikkunasi luo,
niin muista että minulta
se terveisiä tuo!
Kauneimmankin ruusun alla
piilee piikki pistävä,
varovasti Jesse-kulta
etsi itsellesi ystävä.
On ruusuja muistosi tarhassa,
oi sallitko mun olla joukossa,
oi sallitko vaikka mä orvokki oon,
tulla sun muistosi ruusustoon?
Löysin Teemun kirjan tuolta,
katselin sen sisäpuolta,
kirjoitin sinne nimeni näin,
mutta se tulikin väärinpäin.
Kirjoitti kynä,
ohjasi käsi,
muisteli eräs ystäväsi.
En ole sulle sukua
en sisar enkä veli,
vaan ystävyyden merkiksi
mä tämän tähän vedin.
Kun ystävän sä valitset,
niin valitse se oikein,
ystävän sä aina saat
mutt’ uskollisen harvoin.
Iida-tyttö tylleröinen,
punaposki pulleroinen,
äidin nukke oma,
voi kun olet soma.
Vielä pikku-Mikko
olet huoleton,
kaunis kuvakirja
elämäsi on.
Lue, laske ahkerasti
kouluvuodet loppuun asti.
Taita pieni vaahteranoksa
ja heitä se järven jäälle.
Heitä surus ja murheesi
sen vaahteranoksan päälle.
Jos minulla olisi onnen seula,
ja sinulla pitkä parsinneula,
niin onnen pussi me neulottais
ja onni sinne seulottais.
Oli kerran kaislikossa
pienen pieni kivi.
Siihen oli kaiverrettu
Katja-tytön nimi.
Monet ne muistoja kirjoittaa,
ja monet ne muistoista pitää.
Mutta tähän sattui sellainen tyttö,
joka ei muista mitään.
Anu pieni palleroinen,
äidin oma pulu,
ota aina pitkä askel,
ettei kenkä kulu.
Aurinko, aurinko lättyjä paistaa,
tekisi minun mieleni maistaa.
Kiipeä puuhun, pistele suuhun,
loput voit heittää vaikka ukolle kuuhun!
Kun ruusu kuihtuu, niin hoida liljaa,
kun äitis suuttuu, niin ole hiljaa.
Leiki leiki aikana,
keväällä tai talvella,
mutta tosi toimessa
ole tarkka ahkera.
Ilkka pieni tummatukka,
elä aina niin,
ettei isän, äidin silmä,
täyttyis kyyneliin.
Rakkaan muiston sulle annan,
ruusut, kukat kotiis kannan,
pienen hymyn mulle suot,
äidin suurin ilo oot.
Kuin Suomen kesä kirkas on,
niin olkoon tiesi varjoton.
Viel’ on sulla leikin aika,
aika armas lapsuuden,
sulle loistaa taivaan tähdet,
siintää saaret satujen.
On ikä lapsen ihana
kultainen elon kukka,
kun olet täynnä riemua,
rauhaa ja rakkautta.
Oli kuu
ja kuun alla puu.
Puun alla Hanna ja joku muu.
Ja puun alta kuuluu:
I love you.
Sun untesi valkea polku,
se satujen linnaan vie,
on ruusuilla kukitettu,
tuo lapsuuden kultainen tie.
Jos ei maistu kauravelli,
ota sitten karamelli.
Ota niitä vaikka kaksi,
niin sä kasvat lihavaksi.
Vilma pieni sinisilmä,
elä aina niin,
ettei äidin kirkas silmä
kastuis koskaan kyyneliin.
Ei se paljon suru paina
tällä kymmenellä,
ei se paina enempää
kuin lehti kämmenellä.
Jenna lauloi lirun larun,
katkas äidin pyykkinarun.
Älä ole ylpeä,
vaikka olet kaunis.
Kun sä tulet vanhaksi,
niin näivetyt kuin nauris.
Onni olkoon osanasi
elämäsi retkellä.
Nätti poika kumppanina
vihkimisen hetkellä!
Virpi pieni tallustaa
Näsijärven jäällä.
Junttapulla kainalossa,
paljon voita päällä.
Kun ollaan samanikäiset
ja ollaam vielä nuoret,
niin meitä ei voi eroittaa
laaksot eikä vuoret.
Olisi joki ja sen poikki silta,
niin kävisin luonasi
vaikka joka ilta!
Minä olen meri
sinä olet lastu,
purjehdi niin ettei
varpaasi kastu!
Kissa hyppää vikkelään,
mutt’ kana harppaa harvaan,
kukapa tuon Marko-pojan,
ajatukset arvaa.
Ei se paljon lämmitä
kun tulitikku palaa,
se se vasta lämmittää,
kun nätti poika halaa!
Toivon sulle ukkokullan,
pyöreän kuin ranskanpullan.
Kun mä tätä kirjoitan,
niin ryskää syksyn tuulet,
sydämestäin silti äänen
ystävyyden kuulet.
Aina sorja suomen kieli
kaikukoon sun huuliltas’,
asukoon suomenmieli
ainiaan sun seurassas’.
Kirjoitti kynä,
ohjasin minä,
ota siitä selvä sinä!
Minulta loppui järki,
kynästä katkesi kärki,
kirjoittaisin vielä,
mutt’ pikkusormi on tiellä.
Kynästä katkesi kärki,
päästä loppui järki.
Ei oo, kuka opettaa,
täytyy kirjotus lopettaa.
Ken viime lehdelle kirjoittaa,
se eniten sinua rakastaa
Kun lehdet putoo,
ja kannet jää,
niin kansissa säilyy muisto tää!