Kun nuori tamperelaispari Siuroon muutti

Näin ystävänpäivän iltana muistelin kuinka kaikille ei todellakaan ole selvää miten "maalla" asutaan .
Tamperelaispari oli ostanut talon Siurosta. Elettiin aikaa ennen navigaattoreita. Rouvan kaupunkilaisvanhemmat saapuivat omatoimisesti Siuroon kuvattua taloa katsomaan, päätyen jonkinlaisen ränsistyneen rakennuksen luokse. Tamperelaisrouvan äiti oli purskahtanut itkuun, "Tuonneko he meinaavat lapsenlapsemme viedä, tuonne! Talohan on puuta! Ja siinä on maalattiakin!" Hän soitti tyttärelleen järkytyksensä johdosta, jolloin selvisi, että he ensinnäkin olivat aivan väärän talon pihassa ja lisäksi vanhan saunarakennuksen edessä luullen sitä uudeksi asuinpaikaksi.

Tamperelaisparin ystäväpiiri kommentoi: "Me emme ainakaan lähde Tampereelta mihinkään periferiaan kylään kyllä sitten, saatte itse käydä täällä!"
Miehen sisko soitti neljän kilometrin päässä Siurosta: "Ajoin ja ajoin, eikä se Siuro enää täällä voi olla, vastaanhan alkoi tulla pelkkää metsää ja käännyinkin jo takaisin!"
Tamperelaispari oli kuitenkin vakaasti päättänyt, että maaseutu se olisi paras paikka lapsille kasvaa ja kyläkoulu aivan ehdoton ässä.

Ensimmäinen ilta muuton jälkeen Siurossa sujui saunoen ja pihasta Siuronkosken ylle katsellen kun taivaalla alkoi näkyä valtavia, kirkkaita välähdyksiä mutta ääntäkään ei kuulunut. "Varmaankin jokin suuri lintu on lentänyt suurjännitejohtoa päin ja kituu nyt tuskissaan jossakin, ellei ole jo kuollutkin", sanoi mies, vaimo oli samaa mieltä. Minkälainen suuri lintu? Sitä he eivät tienneet. Mies lähti ajamaan autolla ympäri Siuroa lintua etsien ja kaikenaikaa vaimolleen tilannetiedoitusta soittaen. Koska tilanne vaikutti vakavalta, oli päätetty soittaa hätäkeskukseen. Hätäkeskuspäivystäjä kiinnostui asiasta ja pyysi soittamaan takaisin, mikäli lintu löytyisi. Ei tulosta.Uusi soitto hätäkeskukseen löytymättömästä linnusta. Päivystäjä oli vaihtunut uuden työvuoron koittaessa. "Niin missäs te oikein asutte? Siurossa? Ja muutitte Tampereelta? Kuulkaa, te asutte maaseudulla nyt... olettekos koskaan kuuleet elosalamoista? Näihin aikoihin elosalamat näkyvät Siuron taivaalla mutta niistä ei kuulu ääniä." Ensikosketus Siurolaisiin luonnonilmiöihin!

"Äiti!", "Et usko tätä, mutta minun edestäni lensi jonkinlainen lentävä hiiri, jolla oli siivet" kertoi vanhemmilleen perheen koulua aloitteleva poika tultuaan pyöräilemästä. Liito-orava! Samaan aikaan perheen nuorempi lapsi hihkui isänsä sylissä: "Karvaötö! Karvaötö!" osoittaen siiliä. Aivan uusi kokemus lapsille, eläimet!

Yksi Tamperelaisperhe uskalsi lähettää lapsensa "kaukaiseen" Siuroon yökylään. Takka sytytettiin ja vaahtokarkkeja paistettiin. Tulen liekit löivät valkoisia liikehtiviä varjoja talon sisäseiniin. "Ovatko nuo kummituksia?" Kysyi Tamperelaisperheen poika peloissaan. Mikään vakuuttelu asian oikeasta laidasta ei auttanut. Pojan äidille oli soitettava ja hänet oli vietävä "Siurolaiskummituksia" turvaan Tampereelle, toinen äiti ajoi Siurosta ja toinen Tampereen äärilaidalta, vaihtopaikkana Pispalan Hesburger. Pojan pikkusisko säesti vielä: "Äiti, sinä et voi uskoa tätä!Heidän ikkunastaan lensi sisään kärpänen! Kärpänen! Ihmisasunnossa!"

Niin, kaikille muuttajille ei ole itsestään selvää se, että kuinka Tampereen ulkopuolelle elellään. Vähitellen, toki useiden ihmeellisten vaihdeiden kautta tämäkin kyseinen perhe oppi asumaan ja elämään Siurossa, kasvatti juuret maahan ja sai siivet. Nokia on ympäristökunnista ainoa, jonne muuttava väki jää. Siksi kaikki tuntevat toisensa iloineen ja suruineen ja ihmeellisine elämänmenoineen. Onnellisten kaupunki! Perhe toimi esimerkkinä muillekin, kaikki muuttivat lopulta pois Tampereelta, onnellisten maahan.
Hyvää Ystävänpäivää!

SIUROLAISTA ELÄMÄNMENOA
Pia Mäkinen on Siurolainen lastentietokirjailija, joka kiikaroi Siuronkallion päältä ympäri Siuroa.
Blogissa syvennytään siurolaiseen elämänmenoon ja sukelletaan siurolaisuuden eri ilmiöihin.