Siurossa kasvaa runsaasti lehtokasvillisuutta, joka johtuu alueen luontaisesti rehevästä maaperästä. Kuivien, tuoreiden ja kosteiden lehtojen kasvillisuutta löytyy eri puolilta Siuron kylää jopa talojen pihoilta.
Suomen lehdoissa kasvaa useita pensaita ja ruohovartisia kasveja, joiden siemenet muodostuvat marjoihin tai ovat luumarjoja. Useimmat näistä kasveista marjoineen ovat myrkyllisiä. Monet niistä ovat Siurossa yleisiä.
Siurossa on paljon lapsiperheitä, joten katsoimme hyväksi esitellä sanoin ja kuvin kylässämme kasvavia myrkyllisiä marjovia kasveja. Rajasimme esittelyn luonnonvaraisiin kasveihin.
Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana
Hyppää: Kalliokielo | Kielo | Koiranheisi | Korpipaatsama | Lehtokuusama | Mustakonnanmarja | Näsiä | Oravanmarja | Punakoiso | Sudenmarja | Terttuselja | Tuomi | Vehka |
(Polygonatum odoratum)
Kalliokielon särmikäs ja kaareva varsi kasvaa noin 30 cm korkuiseksi. Kapeat ja alta sinivihreät lehdet kasvavat yläviistoon varren yläosassa. Kukat roikkuvat varresta yksittäin tai pareittain. Kesäkuussa avautuvat valkoiset kukat ovat tuoksuvia. Kalliokielon elokuussa kypsyvä marja on sinimusta ja vahapeitteinen. Tässä vaiheessa lehdet ovat kellastuneet tai jo pudonneet.
Lehtokallioilla, kalliohyllyillä, kivikoissa, harjuilla, puronvarsilehdoissa ja niityillä kasvava kalliokielo on monivuotinen ja myrkyllinen kasvi.
Kukinta (TK) | Raakoja marjoja (TK) | Kypsyviä marjoja (TK) |
(Convallaria majalis)
Kielon lukuisat pareittain kasvavat lehdet nousevat pitkästä maan alla risteilevästä maavarresta. Kielo muodostaa laajoja kasvustoja. Lehdet ovat vihreitä ja muodoltaan suikeita. 15-20 cm korkuiseksi nousevan varren päähän kasvaa toispuolinen kukkaterttu, johon avautuu kesäkuussa voimakkaasti tuoksuvia valkoisia kukkia. Elokuussa kielon oranssinpunaiset marjat roikkuvat varren alapuolella.
Kansalliskukkamme kielo kasvaa metsänreunoilla, lehdoissa, lehtoniityillä, kivikoissa ja kalliorinteillä.
Kasvi on monivuotinen ja hyvin myrkyllinen.
Kieloja (TK) | Kukinta (JL) | Kukinta (TK) | Raakoja marjoja (JL) | Marjoja (JL) |
(Viburnum opulus)
Koiranheisi on 1-3 metrin korkuiseksi kasvava pensas. Sen haarat ovat särmikkäitä ja väriltään ruskeanharmaita. Lehti on pienen kämmenen kokoinen ja 3-5-liuskainen. Muodoltaan lehti muistuttaa pientä vaahteran lehteä.
Kukinto on huiskilo, jonka valkoisten reunakukkien tehtävä on houkutella pölyttäjiä. Niiden keskelle avautuvat varsinaiset pienet valkoiset ja vaatimattomat kukat. Koiranheiden hedelmä on punainen tai keltainen luumarja.
Koiranheisi kasvaa lehdoissa, puronvarsilla ja lehtokorvissa.
Kasvi on myrkyllinen.
Kukinto (TK) | Kukinto (TK) | Kukinto (TK) | Lehti (TK) | Marjoja (TK) |
(Rhamnus frangula)
Korpipaatsama on tummakaarnainen pensas tai pieni puu, joka kasvaa 2 - 6 metrin korkuiseksi. Riukumaisen ulkonäkönsä vuoksi se jää helposti huomaamatta muun puuston seasta. Korpipaatsaman harvat oksat haarautuvat varresta miltei suorassa kulmassa. Lehdet ovat soikeat ja päältä sileät.
Vaatimattomat ja pienet valkoiset kukat kehittyvät useimmiten lehtihankoihin oksien latvuksiin. Hedelmä on luumarja, joka on aluksi punainen, mutta kypsyy mustaksi.
Korpipaatsama kasvaa rannoilla, puronvarsilla, peltojen reunoilla, lehdoissa ja korvissa.
Kasvi on myrkyllinen.
(Lonicera xylosteum)
Lehtokuusama kasvaa harittavahaaraisena, vähän sotkuisen näköisenä pensaana lähes puolitoista metriä korkeaksi. Varsi on ontto ja kuori vaaleanruskea. Harvassa kasvavat lehdet ovat pareittain. Päältä ne ovat harva- ja alta tiheäkarvaisia. Kapeat vaalean hunajaiset ja tuoksuvat kukat ovat pareittain. Niin ovat myös punaisiksi kypsyvät marjat.
Lehtokuusama kasvaa kuivissa ja tuoreissa lehdoissa. Se on hyvä perhosten ravintokasvi, mutta ihmisille myrkyllinen.
Lehtokuusama ja korpipaatsama löytyvät usein samoilta kasvupaikoilta. Entisaikaan ihmiset erottivat ne toisistaan sanonnalla: kuusama karvainen, paatsama paljas.
(Actaea spicata)
Mustakonnanmarjan suora varsi kasvaa noin puolen metrin korkuiseksi. Varren päähän levittäytyy lähes vaakasuorana useista pikkulehdyköistä koostuva lehti. Pikkulehdyköiden laidat ovat liuskaiset.
Kesäkuussa avautuva kukinto on valkoinen ja tuoksuva tiheä pysty terttu, joka nousee lehden keskeltä. Mustakonnanmarjan marjat roikkuvat tertussa ja ovat kypsyneinä mustia. Myrkyllinen marja kypsyy elo-syyskuussa.
Mustakonnanmarja on monivuotinen ja kasvaa tuoreissa ja kuivahkoissa lehdoissa.
(Daphne mezereum)
Näsiä kukkii huhti-toukokuussa ennen lehtien puhkeamista, ja se onkin kevään ensimmäisiä kukkijoita. Useimmiten näsiä kasvaa 0,5-1 metrin korkuisena pensaana, mutta hyvissä olosuhteissa voi nähdä parimetrisiä kasveja. Muutaman kukan ryppäinä varteen avautuvat kukat ovat vaalean sinipunaisia ja tuoksuvia. Kapeansuiket lehdet kasvavat kukinnan aikana varsien latvuksiin. Hedelmä on punainen luumarja.
Näsiä kasvaa lehdoissa ja lehtokorvissa.
Kasvi on hyvin myrkyllinen.
(Maianthemum bifolium)
Oravanmarja on pieni ja hento vaatimattoman näköinen kasvi. Ohuen noin 15 cm korkuiseksi kasvavan varren yläosassa on kaksi herttatyvistä lehteä. Kukinto on valkoinen ja tiheä varren päähän avautuva terttu. Kesäkuussa kukat tuoksuvat huumaavasti. Nuppineulan pään kokoiset marjat kypsyvät tummanpunaisiksi elokuussa. Silloin lehdet ovat jo kellastuneet.
Oravanmarja on monivuotinen ja kasvaa yleisenä kuivissa, tuoreissa lehtomaisissa kangasmetsissä.
Kasvi on myrkyllinen.
Kuvia lisätään kesän 2012 aikana
Ylös
(Solanum dulcamara)
Punakoiso on monivuotinen 30 - 160 cm pitkä maan myötäisenä tai köynnöstävänä kasvava ja tyvestä puutunut puolipensas. Lehdet ovat suippoja, ehytlaitaisia ja herttatyvisiä tai tyvestä liuskaisia. Punakoiso on tomaatin ja perunan sukulainen, joita sen lehdet muistuttavat. Tumman sinipunaiset kukat ovat pitkäperäisessä harsussa viuhkossa. Pitkulainen tai munanmuotoinen marja kypsyy kiiltävän punaiseksi.
Punakoiso kasvaa rantapensaikoissa, tervaleppäkorvissa, ruovikoissa, ojissa ja joutomailla. Kasvi on hyvin myrkyllinen.
(Paris quadrifolia)
Sudenmarja kasvattaa pystyn 30-40 cm korkean varren, jonka yläosassa ovat lehdet kiehkurassa eli kasvavat samasta kohdasta. Lehdet ovat ohuita, leveitä ja teräväkärkisiä. Useimmiten lehtiä on neljä, mutta myös viisi- ja jopa kahdeksanlehtisiä sudenmarjoja tavataan.
Lehtien yläpuolelle avautuu erittäin vaatimaton kukka, jota ei hevin kukaksi miellä. Kapeiden vihreiden terälehtien päällä ovat kapeat ja kellanvihreät terälehdet. Syksyllä valmistuva marja on sinimusta, vahapeitteinen ja ikään kuin navoistaan litistetty.
Sudenmarja kasvaa tuoreissa metsissä, lehdoissa ja purojen varsilla.
Kasvi on monivuotinen ja myrkyllinen.
(Sambucus racemosa)
Terttuselja ei kuulu alkuperäiseen lajistoomme. Se tuotiin pari sataa vuotta sitten kartanoiden navettojen seinustoille hävittämään lannan hajua. Siitä tulee sen kansan käyttämä nimi "p-pensas".
Terttuselja on roteva- ja siirottavahaarainen nopeakasvuinen pensas. Haarat ovat kellanharmaita. Liuskaiset suikeat lehdet ovat vastakkaisia ja laidoiltaan hampaisia. Tiheässä tertussa olevat pienet kukat ovat valkoisia tai vihertäviä. Hedelmä on punainen luumarja.
Voimakkaasti tuoksuvaan terttuseljaan voi törmätä lähes missä tahansa: pihoilla, metsien reunoilla, teiden varsilla, kallioilla ja lehdoissa. Kasvi on myrkyllinen.
(Prunus padus)
Tuomi on yleinen lehtojen puulaji. Varjossa sen oksat taipuvat alaspäin, jonka vuoksi tuomet muodostavat usein tiheitä ja läpipääsemättömiä "rytöjä". Tuomi on samaa kasvisukua kuin luumu, kirsikka ja kriikuna.
Tuomen kuori on tummanharmaa ja lehdet ovat himmeät ja hienosti sahalaitaiset. Valkoisina terttuina kukkiva ja tuoksuva tuomi on alkukesän hienointa nähtävää. Marjat kypsyvät mustiksi.
Tuomen puu ja kuori sisältävät myrkyllisiä glykosideja. Marjat ovat vaarattomia, mutta siemenet sisältävät sinihappoa ja ovat myrkyllisiä.
(Calla palustris)
Vehka kasvaa kosteilla ja rehevillä paikoilla ja niinpä sitä näkee ojissa, korvissa, puroissa, rantaluhdissa ja metsälampien mutarannoilla. Sillä on paksu vaalea juuri, josta herttamaiset lehdet nousevat peittävinä kasvustoina.
Vehkan varsi on myös vaalea. Kukinnon alla on päältä valkoinen ja alta vihreä tukilehti.
Vaaleanvihreä tiheä kukinto on tukilehden keskellä. Tiheäksi tähkäksi kypsyvät hedelmät ovat punaisia ja tahmeita.
Kasvi on myrkyllinen.
Kuvat: Timo Kervinen (TK) ja Jouko Lehtomäki (JL)
Tekstit on koonnut Kaija Helle
Lähde: Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. ja Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio.
Luonnontieteellinen kasvimuseo, Keskusmuseo, Helsinki.