Perhoset ovat väreineen, kuviointeineen ja muotoineen sykähdyttävää nähtävää eritoten, kun niiden kanssa

pääsee lähietäisyydelle. Syksyn sateiden lotistessa sain koskettavia kohtaamisia päiväperhosten kanssa.

Meidän leveysasteellamme aikuisina talvehtivat perhoset ovat mielestäni yksi luonnon suurista ihmeistä. Talvesta ja pakkasesta selviäminen selittyy alkaloidien ja glyserolien avulla. Aikuisina ja toukkina talvehtivat lajit kehittävät niitä kehoonsa pakkasnesteiksi.

Syyspäivän tasauksen aikoihin kosteus alkoi hiipiä huoneisiin ja aloin lämmittää taloa. Olin liiterissä hakkaamassa halkoja, kun huomasin pinon päällä neitoperhosen. Se on yksi aikuisena talvehtivista päiväperhosistamme ja oli hakeutunut talveksi halkopinoon.

Siirtäessäni varovasti halkoa perhosineen sivummalle perhonen lehahti lentoon. Onnistuin saamaan sen laskeutumaan rukkaselleni. Saatoin tarkastella läheltä sen lämpimän punavoittoista väritystä ja takasiiven sinisiä silmäkuvioita. Nostin perhosen halkoliiterin loukkoon odottamaan kevättä ja aurinkoa.

Parin päivän kuluttua olin tiivistämässä ikkunoita ja kas, sitruunaperhonen lepäsi keittiön ikkunalaudalla samassa talvehtimistarkoituksessa. Satoi kaatamalla enkä raskinut viedä sitä ulos. Ihastelin sitäkin lähempää kuin koskaan. Se lehahti myös lentoon ja lepatti kookkaan peikonlehteni lomaan.

Lokakuussa tein retken juurilleni Pohjois-Savo-Karjalaan ja muun muassa kävin tutustumassa Joensuun yliopiston edustavaan Arboretumiin. Trooppisessa huoneessa oli runsaasti sikäläisiä perhosia. Niitä roikkui koteloina kennomaisessa seinämässä lämpimän saunan omaisissa olosuhteissa. Aikuisia lenteli kukasta kukkaan kuin kolibreja ikään. Perhoset olivat kooltaan puolet meikäläisiä suurempia. Kuvioiltaan ja väritykseltään ne olivat toinen toistaan värikkäämpiä ja dramaattisempia.

Aikuisten perhosten tehtävä on suvun jatkaminen ja pariutumisen jälkeen ne kuolevat pois. Elämäntyönsä päättäneitä repaleisia perhosia oli asettunut kymmenittäin kasvihuoneen ikkunalaudoille odottamaan siirtymistä paremmille lepatusmaille.

Katseeni nauliutui kahteen viimeisiään vetelevään perhoseen. Ne olivat eri lajia, mutta kookkaita molemmat. Toinen oli asettunut toisen päälle kuin levolle ikään. Vaikka olen sitä mieltä, että luontoa ei saa inhimillistää eikä romantisoida, näiden perhosten edessä olin riisuttu.

Kaksi kuolemaa tekevää ja päällekkäin lepäävää perhosta toi assosiaation sylikkäin lepäävistä rakastavaisista. Ne olivat kuin William Shakespearen näytelmän Romeo ja Julia. Tuijotin niitä kauan mykistyneenä ja ihastuksesta huokaillen.

Kaikessa kauneudessaan ja koskettavuudessaan ne muistuttivat elämän lyhyydestä ja katoavuudesta. Muistaisipa elää täysillä joka päivä ja joka hetki.