Kuvat: Tuulihaukat pesällä Timo Kervinen

Pääskyt langalla Kaija Helle

Oli ihanaa seurata kesän kuluessa muutaman lintulajin pesinnän onnistumista Kuljun kartanon ympäristössä. Laulujoutsenilla ja tuulihaukoilla oli pesintämenestystä. Haarapääskyjen poikastuotto kääntyi plussan puolelle viiden onnettoman kesän jälkeen. Västäräkkejäkin kuoriutui kahdet poikueet.

Yksi laulujoutsenpari pesi Kulovedellä Kuljun kartanon edustalla. Ne hautoivat juhannuksen jälkeen uimasille neljä poikasta. Piikkilänjärven itäpäässä oli toinen pariskunta pesimässä. Niillä oli vesillä viisi poikasta, joista viime viikolla oli jäljellä neljä jo komeiksi kasvanutta lintua.

Kuljun kartanon kuivaamon seinällä on tuulihaukan pönttö, jossa on ollut melko säännöllistä pesintää vuosittain. Heinäkuun alussa pesältä lähti viisi terhakkaa tuulihaukkaa. Satuimme naapurini ja pojanpoikani kanssa näkemään tuulihaukkojen horjahtelevaa alkulentoa.

Yhtenä iltana yksi poikanen oli jo tukevasti kuivaamon katon harjalla. Kaksi niistä istui vierekkäin koivun oksalla muutaman metrin päässä pesästä. Neljäs räpisteli urheasti parven ikkunan pokalla ja viides vielä mietti pesässä lähteäkö vai jäädä.

Muuttaessani Siuroon kahdeksan vuotta sitten kartanolla pesi vuosittain lähes kaksikymmentä haarapääskyparia ja useita räystäspääskyjä. Syksyisin langoilla liverteli pari sataa pääskyä lähdössä pitkälle muuttomatkalle.

Sitten tulivat oravat pesimään asumani talon vintille. Oravat alkoivat käydä syömässä tallin parvella pääskyjen pesillä ensin munat ja sitten poikaset. Oli pakahduttavaa katsella pääskyjen hätää, kun orava söi niiden jälkikasvun kaksi kertaa kesässä. Oravat kiipesivät tallin lautaseinilä myös katon lappeen alle varpusten ja pikkuvarpusten pesille. Talvella oravat söivät linturuokinnalla.

Pääskyjen kanta romahti niin, että tänä vuonna muutolta palasi vain kaksi haarapääskyparia ja yksi pari räystäspääskyjä. Nyyh.

Kesän alussa oravia ei näkynyt eivätkä ne ilmestyneet roikkumaan tallin seinille. Niinpä molemmilla haarapääskypareilla oli elokuun lopussa kaksi poikuetta lennossa. Niiden riemukas liverrys on parasta pihan äänimaailmassa.

Olin pinonnut tuoreita polttopuita pihalle kesän alussa tuulen ja auringon kuivatettavaksi. Heinäkuun lopussa olin siirtämässä niitä liiteriin. Kas kummaa, kuinka västäräkit alkoivat tirskuttaa pihalla aina pinoa lähestyessäni.

Toki arvasin heti mistä oli kysymys. "Västit" olivat tehneet pesänsä halkopinoon täsmälleen niin kuin lintuoppaissa kerrotaan. Seurasin kauempaa missä pesä on ja jätin sen pinon paikoilleen. Ajattelin, että puut voivat olla pihalla vaikka jouluun, mutta västäräkkien pitää saada lapsensa maailmalle.

Muutaman päivän kuluttua pinolla ei ollut enää liikettä ja jatkoin työtäni. Pinon sisältä löytyi siisti korsista tehty pesä sateelta ja tuulelta suojassa.

Nyt pääskyt ja västit ovat jo lähteneet ja jäämme odottamaan niiden paluuta. Tervetuloa raikas syksy!