Kuvat: Kevälinnunsilmä Anne Viitalaakso, Ruokokerttunen Reijo Lähteenmäki
Kevään ensimmäisten kukkien ja vihreyden eri sävyt pursuavat häkellyttävän moni-ilmeisinä. Samoin lintujen laulun äänimaailma on huikeaa ja parhaat konsertit kuullaan aamun ohjelmistossa.
Useimmin luonnossa tulee kiinnittäneeksi huomiota voikukan kaltaisiin värikkäisiin kukkiin tai kokonsa vuoksi helposti havaittaviin lintulajeihin, kuten harakoihin tai naakkoihin.
Luonnossa elää useita ulkonäöltään vaatimattomia lajeja, jotka jäävät helposti huomaamatta pienen kokonsa tai piilottelevan elintapansa vuoksi.
Siurossakin useilla paikoilla kasvava kevätlinnunsilmä on yksi pienistä ja nyt kukkivista kasvilajeista. Kevätlinnunsilmä on sopeutunut kukkimaan juuri tähän aikaan keväällä. Myöhemmin kukkivana tämä matalana, enimmillään 15 cm mittaisena lajina se jäisi korkeamman kasvillisuuden pimentoon.
Kevälinnunsilmällä on hontelon nelisärmäisen varren päässä latvapuolella kolme lähellä toisiaan sijaitsevaa vaaleanvihreää ja munuaisen muotoista lehteä. Niiden keskellä ovat pikkuruiset keltaiset kukat, joita pitää tarkastella melkein nenätuntumalla. Lehdet jatkavat kasvuaan kukinnan mentyä ohi.
Elinympäristöltään kevätlinnunsilmä on vaatelias laji. Se kasvaa purojen varsilla ja kosteissa lehdoissa ja on yksi lähteisyyden ja pohjaveden ilmentäjäkasveista. Sitä voi ihailla esimerkiksi Ruutanan luonnonsuojelualueella lammelle nousevan polun varrella.
Toinen juuri nyt esiintyvä ja vaatimattoman näköinen laji on ruokokerttunen. Se on ruovikkoisten järvenrantojen tyyppilaji ja niitä pesii muun muassa Kulovedellä ja Jokisenjärvellä ruovikoissa. Sen kuulee laulavan juuri nyt ja niitä voi pesiä rantavyöhykkeillä jopa 30 metrin päässä toisistaan.
Ruokokerttusen huomaa nimenomaan voimakkaasta ja kiihkeätempoisesta laulusta, joka koostuu vihellyksistä, viserryksistä, trilleistä ja säksätyksistä. Joskus se nousee kiurumaisesti laululentoon muutamia metrejä pensaikon yläpuolelle. Tähän aikaan se laulaa päivälläkin.
Huomattavaa ruokokerttusen vaaleanruskeankirjavassa ulkonäössä on vain silmän yläpuolella oleva kellanvalkoinen juova, jonka yläpuolella on tummaviiruinen päälaki.
Ruokokerttusen hyppelee usein vilkkaasti pajupensaikon ja ruovikon rydössä. Kuolleen järviruo'on värisenä se piiloutuu taitavasti. Vaikka se on melko peloton, juuri saadessasi sen kiikariin se on jo lennähtänyt toisaalle.
Rannoilla ja mökeillä ruokokerttunen on hyvä naapuri, sillä se syö kirvoja, kärpäsiä ja hyttysiä.
Tähän aikaan keväästä tai kesän alusta kannattaa satsata varhaisaamun tunnelmaan ja herätä neljältä tai viideltä ainakin kerran kesässä. Kesäaamun autereen ja auringon nousun seuraaminen ovat elämys, jota kuvien tai filmien paraskaan tekniikka ei riitä toistamaan.