Kuvat 

Näsiän nuput  Timo Kervinen

Kyyt  Anne Viitalaakso

  Tänäkään vuonna kevät ei petä - se tulee keikkuen valheellisen lämpimien

ja jäätävästi hyytävien jaksojen vuorotellessa. Tämä vaihtelu kuuluu leveysvyöhykkeemme keväiden etenemiseen.

  Huhtikuun alun jo sulaneen lumen keskelle pyrähtänyt lumisadejakso ei ollut takatalvi, vaikka media antoi niin ymmärtää. Takatalvea on sitten se, jos lunta tulee toukokuun puolivälissä tai kesäkuussa.

  Muutamina päivinä aurinko ehti lämmittää eteläisiä rinteitä niin, että kevään varhaisimmat airueet ovat jo heränneet. Leskenlehdet ja sinivuokot kukkivat ja näsiöiden nuput kasvavat silmissä. Sitruuna- ja nokkosperhosia on nähty, samoin mantukimalaisia ja sääskiä, lintujen muuttoriehasta puhumattakaan. Tänä aamuna sain väistellä ensimmäisiä kujatiemme soralle nousseita lieroja.

   Auringon lämmittämät kivikot ja rinteet toivat myös kyyt ulos talven horrostamispaikoistaan. Samassa pesässä voi horrostaa kymmeniä kyitä. Kyyt, sisiliskot ja muut matelijat ovat vaihtolämpöisiä. Ne eivät voi varastoida lämpöä kehoonsa vaan joutuvat hakemaan tarvittavan lämpönsä auringosta päivittäin.

  Ihmisten suhtautuminen kyyhyn vaihtelee äärestä laitaan. Suuri osa ihmisistä pelkää kyitä ja muita matelijoita. Kyitä ja lieroja inhotaan ja vihataan, vaikka oikeastaan ne ovat ihmisen kavereita parhaasta päästä.

   Hukkuisimme lehtikarikkeeseen, jos lierot eivät olisi hajottamassa sitä mullaksi - ja samalla tekemässä tärkeää maanparannustyötä. Hukkuisimme myyriin ja muihin pikkujyrsijöihin, jos kyitä ja muita käärmeitä ei olisi pitämässä jyrsijäkantaa kurissa pöllöjen ja haukkojen ohella. Näin myös lierot ja kyyt ovat korvaamaton osa luonnon ravintoketjua.

   Kyiden perusväri vaihtelee sukupuolen mukaan. Koiraskyyt ovat tummanharmaita ja naaraat mustia ja koiraita suurempia. Poikaset syntyvät elokuussa ja tulevat sukukypsiksi muutamassa vuodessa. Kyy havainnoi ympäristöään pääosin terävällä hajuaistillaan. Se on maamme ainoa myrkkykäärme ja myrkkyään se käyttää saaliinsa lamauttamiseen.

   Lapsille ja vanhuksille kyyn myrkky voi olla kohtalokasta. Kaikkien on kuitenkin syytä mennä välittömästi ensiapuun, jos kyy pääsee puremaan. Kyypakkausta on myös hyvä pitää mukana maastossa kuljettaessa.

   Aikuisen ihmisen ja kyyn yhteiselo on mahdollista keskinäisen kunnioituksen hengessä. Kyy ei pure ihmistä saalistaakseen vaan puolustautuakseen viholliseksi kokemaltaan isolta otukselta.

  Sen sijaan lapset ja kyyt ovat liian suuri riski. Pihapiiriin mahdollisesti tullutta kyytä ei tarvitse ottaa kotieläimeksi, vaikka todennäköisesti se on tullut paikalle myyrien tai muun saaliin houkuttelemana.

   Pihapiirissä havaittua kyytä ei kuitenkaan pidä suin päin ryhtyä tappamaan. Kyyn saa melko helposti ohjatuksi ja nostetuksi keppien kanssa mustaan jätesäkkiin tai syvään muoviämpäriin, jossa kuljetus on riskitöntä. Sen voi viedä pois asutuksen läheltä sopivaan aurinkoiseen ja kuivaan paikkaan hakkuuaukolle tai kalliolle. Kyyn reviiri on parin neliökilometrin laajuinen, joten tämä matka riittää turvaväliksi.

   Kautta ihmisen historian kyytä on kunnioitettu ja se on ollut kulttuurisesti merkittävä. Kyytä on muun muassa palvottu jumalana ja pidetty seksuaalisuuden symbolina. Sallikaamme niiden jatkaa tärkeää olemassa oloaan.

  Viipyvä ilta, mustarastaan laulu ja varhain vaaleneva yö - ne ovat parasta juuri nyt.