Tervetuloa arktinen talvi pakkasineen, kuutamoineen, tähtineen ja luminietoksineen. Tätä kannatti odottaa. Lumi valaisee maiseman ja olo maistuu, kun muutoinkin kuljemme taas pidentyvään päivään päin. Ja sen huomaa jo, mahtavaa!

Lumen ja pakkasen tulo laittoi vipinää linturuokinnalleni, jolla on ollut melko rauhallista. Niin pitääkin olla, luonnonvaraisten lajien pitää säilyttää kykynsä hakea ruokansa pääsääntöisesti luonnosta. Tämän vuoksi ruokinta on syytä lopettaa kesän tullessa.

Talviruokinnan on tarkoitus auttaa lintuja selviämään pakkasten aikaisesta ruoan hausta. Se vie niiltä valtavasti energiaa niiden vähäiseen painoon nähden. Toisin on degeneroituneiden pihaoraviemme laita, jotka käyvät talvella syömässä linturuokinnalla ja kesällä pääskyjen ja varpusten pesillä. Niiden emo opetti ne sellaisiksi.

Ruokinnallani on viisi oksista roikkuvaa automaattia, joihin laitan auringonkukan siemeniä. Ne ovat hyvä rasvan ja valkuaisaineen lähde. Auringonkukkaa menee talvessa tusina 25 kg säkillistä. Lisäksi laitan roikkumaan talipalloja ja -pötkäjä. Joskus haen kaupasta suolatonta läskiä ja saan lahjoituksena kauranjyviä.

Nyt ruokinnallani käy lähes 100 lintua päivittäin, joten säpinää riittää. Aamun valjetessa tulevat tali- ja sinitiaiset ja niiden rohkaisemina ne muutamat pikkuvarpuset ja varpuset, jotka ovat oravien jäljiltä hengissä. Viherpeippoja oli tänäänkin syömässä yli 40 yksilöä samaan aikaan. Samassa parvessa on kymmenkunta urpiaista. Ne ovat pieniä ja vilkkaita peippolintuja.

Tänään mukana oli yksi harvinaisempi tundraurpiainen, jonka erottaa urpiaisesta vaaleamman yleissävyn, himmeämpien kuvioiden ja värityksen sekä selän takaosassa olevan yläperän puhtaanvalkoisen laikun perusteella.

Punatulkkuja ja hömö- ja kuusitiaisia käy syömässä silloin tällöin ja käpytikka säännöllisesti. Pikkutikkakin käy joskus, mutta parin viime talven ruokavieraitani mustarastaita ja peippoa ei nyt ole näkynyt. Muutoinkin tuntuu siltä, että lajimäärä on tänä vuonna suppeampi. Pohjoisen vuodet eivät ole veljiä keskenään, kuten Oulun yliopiston professori Paavo Havas eräopaskurssilla aikoinaan opetti.

Toki äykkäät harakat, naakat ja närhet ymmärtävät hyvän päälle ja yrittävät tulla helpon evään ääreen. Pitääkseni varislinnut loitolla punon oksaisista pajuista ja matonkuteista 1 x 1,7 metrin korkuisia levyjä, joista rakennan verkkomökin ruokintani ympärille. Pajut ovat nopeasti uusiutuvaa luonnonvaraa.

Teen verkon niin tiheäsilmäiseksi, että naakat ja närhet arastelevat tulla mökille, mutta pkkulinnut mahtuvat pujahtamaan vaivatta sisään ja ulos. Tiaiset suorastaan pitävät mökkiä temppuratanaan.

Tärkeä asia ruokinnassa on puhtaus ja ruokinnan alusta täytyy pitää puhtaana salmonellan estämiseksi. Salmonella kuolee yli 60-asteisessa vedessä, jolla automaatteja voi pestä.

Lintujen seuraaminen on viihtyisää ja kiintoisaa. Kun ruokinta on ikkunan äärellä, lintuja pääsee katselemaan niitä häiritsemättä.