Kuvissa ovat kukkiva tuomi ja vaahtera sekä metsälehmuksen sydämenmuotoinen lehti.

Laitetaan pataan sopivasti lämpöasteita, lisätään ajoittain aurinkoa ja muutama vihmova sadepäivä - niistä on elämää pursuava kevät tehty. Maisema on uponnut vihreän väripaletin läkähdyttäviin sävyihin, joiden kirjossa tai nyansseissa ei näytä olevan mittaa eikä määrää. Pellot vihertävät ja metsässä lehtipuiden heleys antaa syvyyttä havupuiden tummuuteen. Herkullista, namia!

Pahimpana rikkakasvina pidetyn voikukan kultainen pallo on ihan söpö talven jälkeen - ja se on erittäin hyvää salaattia. Yhtenä juuri nyt näkyvimpänä kukkii teiden pientareita pitkin leviävä peltokanankaali lähes äklöttävän keltaisin kukin.

Ensimmäiset kukkijat, muun muassa leskenlehti, kevättaskuruoho ja sinivuokko ovat jo ehtineet siementen tuottamiseen. Kevätleinikki, kevätlehtoleinikki ja vaatelias lehtoleinikki ovat nyt kukassa. Niittyleinikin kukkimisvuoro on kesäkuun lopussa ja sitä ennen kukkii aholeinikki.

Puutkin kukkivat, raidan, koivun ja leppien kukinta alkaa olla jo ohi, mutta tuomi, vaahtera ja metsälehmus kukkivat parhaillaan. Pihlaja avaa kukkansa myöhemmin - onneksi kaikki eivät kuki samaan aikaan. Parin viime vuoden notkahduksen jälkeen pölyttäjiä, kuten mantukimalaisia, kukkakärpäsiä ja päiväperhosia on tänä vuonna ollut mukavasti lennossa. Tämän perusteella marja- ja hedelmäsadosta tulee hyvä, jos vältymme edelleen mahdollisilta pakkasöiltä.

Lähes päivittäin saamme uusia pitkämatkalaisia muuttajia äänimaisemaan - viime viikolla olivat vuorossa taivaalla kriikuvat sirppisiipiset tervapääskyt. Pensaskertut, pensastaskut ja vuolaasti lurittavat lehtokertutkin ovat tulleet. Punavarpusen kuulas ja omaperäinen "nice to meet you"-huikkaus ja mustapääkertun paratiisilinnun laulu ovat parasta. Viime mainitun otaksutaan olevan Sylvian joululaulun häkkilintu, jona sitä on pidetty nimenomaan kauniin laulunsa vuoksi.

Jos keväässä on iloja, aina on myös surua ja menetyksiä. Muutamien muuttavien lintujen määrissä on tapahtunut notkahdus, jonka syytä voi arvailla. Yhtenä syynä notkahdukseen on arveltu Keski- ja Etelä-Euroopan kovaa talvea.

Esimerkiksi västäräkkiä ei Kuljun pihalla ole tänä vuonna näkynyt lainkaan. Muulloin se on ollut runsas ja niitä on tirskuttanut ja piipertänyt useita pitkin pihoja. Haarapääskyt ovat vähissä ja räystäspääskyjä on myös vähemmän kuin aiemmin. Kuljun pääskykantaa ovat tosin verottaneet kovalla kädellä myös paikalliset kissat ja oravat, jotka pääsevät suoraan pääskyjen pesille vanhan tallin ylisille. Lintujen elämä on kovaa ja vaaroja täynnä.

Myös Kuloveden rannan linnustossa on käynyt kato. Silkkiuikkuja tuli puolet vähemmän kuin aiemmin. Niitä tuli Kuljunlahteen 20 paria soidintamaan ja rakentamaan kelluvia korsipesiään. Ne ehtivät jo aloittaa haudonnan, mutta kuinkas kävikään? Veden säännöstelyn nimissä huhtikuussa pudotettu veden korkeus nostettiin 10 - 20 senttimetrillä.

Melkein kaikki silkkiuikkujen pesät jäivät veden alle ja sama tapahtui nokikanojen pesille. Suurin osa niistä oli pakotettu siirtymään muualle - vain sähköyhtiöiden voiton maksimoinnin tähden. On käsittämätöntä, kuinka sähkötuotannon nimissä voidaan mielivaltaisesti tuhota ja tehdä haittaa vesien ja rantojen lintu- ja muulle eliölajistolle vuodesta toiseen.

Yöttömän yön ja elämää kiihkeästi jakelevan kevään ja kesän me pohjoisen leveysvyöhykkeen asukkaat saimme lahjaksi pitkän talven ja lyhyen talvipäivän vastapainoksi. Jos talvi vaatiikin meiltä villapaitaa ja asennetta, kevään ja kesän valo palkitsee ja kuittaa sen runsautta pursuten. Vuodenajat rytmeineen ovat meille rikkaus, jota en vaihtaisi.

Yötä ei käytännössä ole ja varhaisaamujen autereinen raikkaus linnunlaulukonsertteineen on ainutlaatuista. Tätä emme hassaa!