Kuvat muutontarkkailua ja sinivuokko, Kaija Helle
laulujoutsenet, Anne Viitalaakso-Kaasalainen
Vuodenajoista kevät on tanssia kevyin askelin. Vuoroin on harsomaista valoa pilviverhon takaa ja vuoroin huikeaa auringonpaistetta. Välillä taas kaiken kattava, maiseman päällä makaava ja poskilla viipyilevä sumu on käsinkosketeltavaa. Sumu tuoksuu sulavalta lumelta - ja sitähän se on, sumuna häipyvät talven kinokset usvana ja auringon haihduttamana taivaan tuuliin.
Talven näennäinen lumen paljous paljastui harsomaiseksi hötöksi ja haihtuu sen kummempia tulvia tuottamatta - sataakseen sen taas alas jossain toisella puolella maapalloa. Se on osa luonnon ja aineen kiertokulkua ja sitä sanotaan osuvasti myös luonnon suureksi kompostoriksi.
Luonnossa riittää opittavaa koko elämäksi eikä yksi elämä riitä siihen. Minulla oli tässä uusi kohtaam
inen nähdessäni perhosen, joka muistutti väreiltään oranssi-musta-vaaleakuvioista nokkosperhosta. Tämä oli kuitenkin kooltaan nokkosperhosta pienempi ja sen etusiivet olivat vaisumman väriset. Perhonen liikkui nopeasti ja levottomasti eikä jäänyt paikalleen hetken vertaa. Kotona oppaat läpikäytyäni päädyin tyttöperhoseen. Hienoa tunnistaa uusia lajeja.
Ensimmäiset sinivuokot ovat avanneet sinistä sinisemmät kukkansa lähes pälvien keskelle. Varhaisimmat perhoset, neito-, nokkos- ja sitruunaperhonen sekä suruvaippa ovat jo lennossa. Toisin kuin enemmistö perhosistamme, nämä talvehtivat aikuisina. Nyt on pajunkissojen ja muiden ensikukkijoiden mesi tarpeen niiden ruoaksi. Ensimmäiset hämähäkitkin olen nähnyt hangella käppäilemässä.
Varma kevään merkki ovat laulujoutsenet, jotka tulivat Alasenlahdelle jo lähes pari kuukautta sitten. Niiden kylmänsietokykyä ihmetellään. Laulujoutsenet ovat satojen vuosituhansien aikana sopeutuneet arktisiin olosuhteisiin ja selviävät kylmässä monikerroksisen höyhenpeitteensä ansiosta. Voisi sanoa, että niillä on päällään untuvatakki kesät talvet.
Laulujoutsenelle ruoan saanti on elinehto. Laulujoutsen hakee ruokansa matalien järvien ja lahdelmien pohjasta. Se ei sukella kokonaan vaan on ns. puolisukeltaja, jonka pyrstö jää sukeltaessa pintaan. Ruoan saatavuuden salliessa laulujoutsenet voivat viipyä täällä tammikuuhun ja palata jo maaliskuussa. Laulujoutsenet muuttavat Itämerelle Ahvenanmaan tai Tukholman saaristoon ja mm. kuninkaanlinnan edustalle.
Mutta mistä ne tietävät, milloin Suomessa Nokialla Siuron Lukkisalmessa kosken ylä- ja alajuoksulla on jo sulaa ja ruokaa saatavilla? Se on mysteeri, jonka selvityksen ottaisin mielelläni vastaan. Ne tulevat Inariin Kettukoskellekin joskus jopa helmikuussa, jos siellä on matalia rantoja sulina.
Laulujoutsenten, kurkien ja muiden varhaisten muuttajien äänet ja näkeminen ovat aina yhtä suurta juhlaa. Niin myös punarinnan koloratuurisopraanon kujerrus. Ensimmäisten sinivuokkojen ja leskenlehtien kohtaaminen on myös aina ihme. Tavallaan sekin on luonnon suuren kompostorin toimintaa - talven lepo ja viime kesänä kerätty ravinto mahdollistavat uuden elämän.
Valoa riittää jo pitkälle iltaan ja ulkona voi kuulla mustarastaan haikeaa huilumaista laulua iltamyöhään. Sitä kannattaa nyt tankata.