Kuvat Palosirkka Timo Kervinen

Kissankäpälä ja pajunkissat Kaija Helle

Maassamme on nyt uhanalaisia lajeja enemmän kuin koskaan. Tämä ilmenee viime vuoden lopussa ilmestyneestä Suomen uhanalaiset lajit 2010-raportista, jonka on toimittanut Suomen ympäristökeskus. Järeään 700-sivuiseen Punaiseen kirjaan on koottu ajantasainen tieto maamme uhanalaisista lajeista ja taantumisen syistä. Uhanalaisseuranta tehdään kymmenvuosittain ja nyt julkaistu on järjestyksessä neljäs. Se on luettavissa myös internetissä.

Uhanalaisseuranta ja uhanalaisluokittelu on tehty kansainvälisen käytännön mukaisesti. Punaisesta kirjasta käy ilmi, että meillä on nyt 2247 uhanalaista lajia ja 1867 silmälläpidettävää, jotka ovat vaarassa joutua uhanalaisiksi. Vuoden 2000 tilanteeseen nähden meillä on nyt 742 uhanalaista lajia enemmän ja joka kymmenes eliölaji on nyt uhanalainen.

Pidän uhanalaisten määrän kasvua huolestuttavana, kun samalla vuosikymmenellä EU ja Suomen hallitus olivat sitoutuneet luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämiseen vuoteen 2010 mennessä. Mistä se kertoo - poliittisen tahdon puutteesta ja siitä, että luonnon huomioiminen on kiusallinen ja pakollinen sivuseikka päätöksenteossa?

Uhanalaisia lajeja on niin linnuissa, kasveissa, sienissä, käävissä, jäkälissä, sammalissa, kaloissa, lepakoissa kuin muissakin eliölajiryhmissä. Eniten "uhareita" on selkärangattomissa, kuten perhosissa, korennoissa, hämähäkeissä, nilviäisissä ja kovakuoriaisissa. Ne ovat  pieniä, mutta elämän ylläpitämiselle ja jatkumiselle tärkeitä ja välttämättömiä lajeja.

Meillä Siurossakin elää useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. Tätä nykyä kaikkein harvinaisin on Siuron satamasta  Pyymäen kallioille ulottuvalla radan varren jaksolla elävä palosirkka. Se on ollut aiemmin yleinen avoimien ja kuivien harjumetsien, kallioketojen ja metsäpalojen jälkeisten avoimien ympäristöjen laji, mutta on sopivien elinpaikkojen umpeuduttua taantunut uhanalaiseksi.

Radan varret pidetään avoimina ratahallinnon taholta ja se on antanut komealle sirkalle sopivat olosuhteet. Pyymäen kallioniityllä pidetään myös niittotalkoita palosirkan säilymiseksi. Laji onkin lisääntynyt kohteella hoidon tuloksena. Keskikesän kuumina päivinä tulipunaisen koirassirkan voi nähdä päriselevässä lennossa ja ruskean naaraan maastoutuneena kasvillisuuden sekaan.

Siuronmäellä on elänyt uhanalainen liito-orava, josta on tullut yksi uhanalaiskeskustelun kiistakapuloista. Liito-orava on esimerkki uhanalaisesta ja luonnonsuojelulain turvaamasta lajista, jonka tilanne on pysynyt yhtä huonona koko kymmenvuotiskauden lain suojasta riippumatta. Metsien hakkuut ovat "liiturin" suurin uhka ja hävittäjä.

Muuttaessani Siuroon seitsemän vuotta sitten Kuljun Kesäniemen haavikoista löytyi runsaasti jälkiä liito-oravasta, mutta kolmeen vuoteen niitä ei ole löytynyt lainkaan. Liito-oravan kanta voi vaihdella rajusti vuodesta toiseen. Liito-oravaa on vaikea nähdä, mutta sen voi havaita helpoimmin maalis-huhtikuussa hangelta löytyvistä ulostepapanoista.

Kasvilajeista silmälläpidettävää ahokissankäpälää löytyy harvinaisena kallioilta. Matalana lajina se häviää, koska se ei kykyne kilpailemaan korkean kasvillisuuden kanssa. Muutoin uhanalaisten kasvilajien vähäisyys selittyy lähitienoon pitkäaikaisella ja voimaperäisellä maankäytöllä.

Rakentaminen ja pellonraivaus ovat hävittäneet suuren osan Siuron alueen alkuperäisestä ja erittäin monimuotoisesta kasvillisuudesta. Tämä on pääteltävissä alueen ravinteista maaperää vaativista kasvilajeista, kuten keltavuokosta ja pähkinäpensaasta. Vielä tuhat vuotta sitten saamelaisten täällä asuessa ja ennen maanviljelijäväestön tuloa Siuro on ollut kasvillisuudeltaan pohjoinen paratiisi.

Linnuista Siuronkoskessa talvehtiva koskikara ja Kuloveden pkkuluodoilla elävä selkälokki ovat nykyään uhanalaisia. Silmälläpidettäviä lintulajeja meillä on useita. Mm. Siuron edustan saarissa yhdyskunnissa pesivä naurulokki on silmälläpidettävä, samoin kalasääski, iso- ja tukkakoskelo sekä erityisesti muuttoaikoina havaittavat puna- ja tukkasotka. Huomattakoon, että Kulovedessä elävä Pirkanmaan maakuntakala toutainkin on nykyään silmälläpidettävä.

Näyttää siltä, että vielä kymmenen vuotta sitten moni yleinen laji on nyt silmälläpidettävä tai uhanalainen. Se kertoo elinympäristöjen muutoksista lajistolle epäsuotuisaan suuntaan ja koskee koko ravintoketjua kasveista ja linnuista kaloihin ja selkärangattomiin. Toivokaamme, että lajien alamäki päättyy ja kääntyy nousuun seuraavassa vuoden 2020 uhanalaistarkastelussa.

Juuri nyt lähes kaikki selkärangattomat ja muut uhanalaiset lajit viettävät talveaan mikä suojassa lumen alla, mikä toukkana tai kotelona tai lämpönsä äärimmäisen alhaiseksi laskeneena. Naakat nököttävät jo pareittain autiotalojen savupiipuilla, korpit soidintavat ja käpylinnut ovat kohta pesimässä. Ensimmäiset pajunkissatkin koristavat jo ojien pientareita ja illat valoistuvat päivä päivältä. Jipii jihuu! Tervetuloa kevät!