Vuoden 2009 joulukuussa sain pariksi päiväksi hoitooni loukkaantuneen kaakkurin. Se oli ilmeisesti lentänyt sähkölankaan, koska sen toinen siipi oli lievästi loukkaantunut eikä se kyennyt lentämään.

Kaakkuri oli löydetty Nokialta Vihnusjärven jäältä. Joulukuun alussa oli ollut pakkasia ja viimeinenkin sulapaikka oli jäätynyt. Lintu ei päässyt sukeltamaan ruokaa ja ilman ihmisen apua se ei olisi selvinnyt. Koska se näytti olevan muutoin kunnossa, se oli matkalla merelle talvehtimaan.

No, sijoitin kaakkurin kylpyhuoneeseen, jonne rajasin sille nurkan. Kyseessä oli saman vuoden pirteä poikanen, joka lähestyessäni tuli nokallaan napakasti vastaan. Silmiään sai varoa. Toki annoin sen olla mahdollisimman rauhassa.

Yritin tarjoilla sille saamieni ohjeiden mukaan tuoreita silakkafileitä ja pilkkijöiltä saamaani ja ohuiksi suikaleiksi leikkaamaani haukea. Ne se heitteli pitkin seiniä - hänkö nyt muka kuollutta kalaa söisi! Ei se myöskään piitannut sen ulottuville laittamastani pesuvadista.

Kylmä suihku sen sijaan kelpasi. Suihkussa se nosti ylväästi nokkaansa ja käänteli päätään. Kaakkuri on sulavalinjainen, komea ja kaunis lintu. Geneettisesti se on yksi maailman vanhimmista lintulajeista.

Pakkasin kaakkurin pahvilaatikkoon ja vein sen Porin lintuharrastajien huomaan. He ruokkivat ja rengastivat sen ja veivät merelle sulaan. Myöhemmin keväällä sain sieltä terveisiä, että hoitolapseni oli tavattu Eurajoella hyvissä voimissa.

Kaakkurin tarina päättyi hyvin, mutta toisin kävi saukolle, jota minut pyydettiin katsomaan viime viikolla. Siurontien varresta oli löydetty karvahatun näköinen liikkuva mytty, jonka totesin paikalle päästyäni saukoksi. Se on myös upea eläin, sen karva oli kiiltävä ja lähes grafiitinmusta. Pitkät viiksikarvat sojottavat sivuille litteästä kuonosta.

Löysin saukon jäljet, jotka tulivat Knuutilan kartanon suunnasta ja menivät Siurontien yli. Päättelin sen joutuneen auton töytäisemäksi, koska sen molemmat vasemman puolen jalat olivat toimintakyvyttömät. Ulospäin siinä ei näkynyt jälkiä, mutta usein töytäisy aiheuttaa sisäisiä verenvuotoja. Lähestyttäessä se kuitenkin puolustautui tarmokkaasti.

Eläinsuojelulaki velvoittaa meitä auttamaan kärsivää eläintä. Tässä tapauksessa saatoimme vain todeta, että saukko ei selviäisi ja sen henkiin jättäminen olisi merkinnyt kuoliaaksi kitumista. Harakatkin olivat jo käyneet nokkimassa sitä.

Jokavuotisten talvilintujen lisäksi ruokinnalleni ilmestyi joulukuussa koiraspeippo, joka on yksi muuttolinnuistamme.
Vaikka tämä peippo lentää näennäisen vaivattomasti, sen vasen siipi roikkuu hiukan. Orava, kissa, näätä tai joku muu sitä on ilmeisesti yrittänyt saada saaliikseen. Tämän vuoksi se ei ollut päässyt muutolle.

Peippo käy ruokinnallani päivittäin eivätkä pakkaset ole estäneet sitä tulemasta. On kiintoisaa seurata, selviääkö tämä kesäntuoja läpi talven. "Puoli kuuta peipposesta", sanoo sananlasku. Kuvassa on toinen siipeensä saanut peippo Kauniaisista.

Päivä on jo pidentynyt ja on ihanaa kulkea valoisuutta kohti. Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja pitkää ikää erityisesti saukoille, siileille, kyille, sammakoille ja muille pienille tien käyttäjille.