haapaKeltaisia ja punaisia lehtiä leijailee ilmassa ravakan tuulen kuljettamana. Kulkiessani päivän hämärtyessä Kesäniemen pienessä metsäsaarekkeessa maahan pudonneet haavan värikkäät lehdet suorastaan valaisevat - ikäänkuin auringon lämpö säilyisi niissä edelleen. Kutsun metsäsaareketta arktiseksi viidakoksi, siellä kun lehtokasvillisuus rehottaa pitkin poikin kuin viidakossa ikään.

Syksyllä maassa on oma erityinen tuoksunsa, mutta en tiedä mikä sen aiheuttaa. Tuoksu on muheva ja täyteläinen. Kastemadot ja pienen pienet mikrobit hajottavat lehtikariketta ja kasvillisuutta. Vähitellen se hajoaa mullaksi uuden kasvun käyttöön, luonnon omaa maanparannusainetta siis. Siitäkö maan väkevä tuoksu tulee? Pihaltakaan lehtiä ei kannattaisi lainkaan haravoida.

Ruskan syntyminen on yksi klassisista luontokysymyksistä ja leikkimielisistä väittelynaiheista. Sille on kuitenkin oma johdonmukainen selityksensä. Tänä vuonna syysruska on ollut erityisen kaunis ja värikäs. Ruskan värin syvyys on seurausta kesän kuivista ja lämpimistä säistä. Sateisen kesän jälkeen ruska on laimeampi ja kosteus elättää lehtiä ruskettavia mikroskooppisen pieniä sieniä. Pakkanen taas saa lehdet putoamaan ensimmäisen tuulen ravistuksesta.

Puiden lehtien perusväri on keltainen. Vihreän värin aiheuttaa lehtivihreä-niminen aine eli klorofylli, jota kasvit käyttävät yhteyttämiseen. Värinsä tehon puolesta lehtivihreä on melkoista dynamiittia, kun se värjää keltaiset lehdet vihreiksi. Lehtivihreää muodostuu kasveihin kasvukauden ajan.

Päivien alkaessa lyhyentyä puilla ja muilla kasveilla soi kello, että nyt pitää alkaa valmistautua talveen. Kasvu lakkaa ja niin lakkaa myös lehtivihreän tuotto. Lehtien keltainen perusväri tulee esiin.

Puut alkavat kuljettaa kesän aikana tuottamiaan sokereita ja muita ravintoaineita varteen ja juuriin tulevan kesän käyttöä varten. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että ne roudaavat kesän sadon kellariin ja pakastimeen. Ruska on tavallaan puiden ja muiden kasvien sadonkorjuuta.

Punaisen värin puolestaan aiheuttaa antosyaani-niminen aine, kehkukka joka toimii kasvien pakkasnesteenä. Mitä pohjoisemmas menemme, sen enemmän kasvit tuottavat antosyaania. Sen avulla kasvit selviävät paremmin pakkasesta ja voivat aloittaa keväällä yhteyttämisen aikaisemmin. Tämä on minulle sen laatuista luonnonvalinnan tuottamaa nerokkuutta, jonka edessä mykistyn.

Syksy on ihanaa aikaa, luonto vetäytyy välttämättömään lepoonsa tiiviin kasvukauden jälkeen. Minäkin voin mitään selittelemättä kaivaa kaikki viime talvena kesken jääneet kirjat ja vetäytyä viltin ja teekupin kanssa sohvan nurkkaan. Se on luvallista!