Kuvat Kaija Helle

Tiukka talvi loppui ryminällä. Loputtomalta tuntunut lumi haihtui parissa kevätahavan viikossa taivaan tuuliin tulvia tuottamatta. Kuloveden ja Jokisenjärven jäistä on enää riekaleet rantojen ja saarien suojissa. Ensimmäiset lämpimät henkäykset saivat jo seurakseen viileän muistutuksen keikkuvasta keväästä.

Tähän aikaan luonnon aarrearkku tuntuu aivan pohjattomalta, sieltä kun löytyy joka päivä jotain uutta katsottavaa, kuunneltavaa ja ihmeteltävää. Lukuisia muuttolintulajeja on tullut sekä suurina parvina että yksittäin. Kurkia ja hanhia on useina päivinä muuttanut näyttävästi Siuronkin yli.

Perhosten lepatuksen tavoin soidintavat töyhtöhyypät ja korkeuksiin laululennossaan kirmaavat  kiurut tulivat jo muutamia viikkoja sitten. Peipot laulavat aamusta iltaan ja västäräkit tsirkuttavat kaikkialla.

Järvillä on vilkas liikenne, kun sekä paikalliset pesijät että ohi muuttavat linnut laskeutuvat ruokailemaan. Kuloveden Alasenlahti on hyvä lintujen tarkkailupaikka. Knuutilan rannassakin voi katsella muun muassa silkkiuikkujen kosiomenoja. Ne näyttävät tervehtivän toisiaan loputtomiin nyökkäilemällä puolisoilleen vastakkain ja ravistelemalla värikkäillä töyhdöillä koristeltuja päitään.

Laulujoutsenten soidinmenot ja reviirin puolustus ovat hienoa nähtävää kumarruksineen ja siipien leyhyttämisineen mahtavan kailotuksen säestämänä. Myös telkkäkoiraat kosiskelevat naaraita heittämällä päätään huomiota herättävästi taaksepäin. Ja mikä veden läiske, tappelu ja sukeltava takaa-ajo, jos toinen koiras erehtyy kosiskelemaan yhden jo "varaamaa" naarasta! Nokikanakoiraatkin tappelevat raivoisasti naaraista jopa verissä päin. Ihan yhtä rajua ei vastaava meno sentään taida ihmisten maailmassa olla.

Ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokot ovat ehättäneet kukkimaan aurinkoisilla paikoilla. Muiden varhaisimpien kasvien tavoin ne kukkivat ensin ja kasvattavat lehdet vasta myöhemmin. Näin on laita myös mm. pajujen, leppien ja pähkinäpensaan. Yksi kasvimaailman varhaisista esiintyjistä on peltokorte, jonka patukkamaisia itiötähkiä on jo noussut esiin. Siementen sijaan peltokorte tuottaa tähkässään mikroskooppisen pieniä itiöitä.

Oli surullista nähdä kevään ensimmäinen auton alle jäänyt kyy Nokian keskustassa. Kyiden, muiden matelijoiden, siilien ja sammakoiden suhteen toivoisin autoilijoilta huomaavaisuutta. Niitä jää autojen alle aivan liian paljon ja aivan turhaan. Kaikilla niillä on tärkeä tehtävänsä luonnossa ja paikkansa eliölajien rikkaassa kudelmassa.

Vaikka kevät tuntuu edenneen hyvällä vauhdilla, tähän aikaan jonkin asteen takatalven tuleminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Lunta voi hyvinkin vielä tulla - ja ottakaamme se mieluummin nyt kuin kesäkuussa.

Takatalvi voi olla koettelemus pienille muuttolinnuille varsinkin, jos ne eivät ehdi tankata kunnolla pitkän muuttomatkansa jälkeen. Kasvillisuus sen sijaan on sopeutunut kevään säiden oikkuihin. Kylmä saa alkaneen kasvun hidastumaan ja jopa pysähtymään, mutta kasvu jatkuu säiden taas lämmettyä.

Valoa riittää jo pitkälle iltayöhön ja punarinnan koloratuurisopraanon ja mustarastaan kaihoisan huilukonsertin soidessa ei malttaisi mennä nukkumaan. Aamuisin taas on mahtava äänimaailma eikä nukkua voisi enempää illasta kuin aamustakaan. Mutta tulihan sitä talvella nukuttua varastoon