Lauhkea Ilma tuoksuu sulavalta lumelta. Suoja painaltaa hanget kasaan ja haihdunta kietoo maiseman pehmeään ja autereiseen vaippaansa. Kalalokit tulivat jo kaklattamaan Kuloveden jäälle ja laulujoutsenia lentää lännestä pieninä partteina tulostaan komeasti toitottaen. Vuodet eivät ole veljiä keskenään ja tänä vuonna kevät lähti rytinällä liikkeelle.
Samaan aikaan, kun varikset lentävät risu nokassaan pesäpuuhissaan, ensimmäiset kasvit ovat ehättäneet aloittaa kukintansa. Pajut, joita meillä kasvaa luonnonvaraisena parikymmentä lajia, ovat kevään ensimmäisiä kukkijoita. Juuri nyt mm. kiiltopajupensaat muodostavat maisemaan terranruskeaa graafista viivaa ja näkyvät hyvin värinsä ansiosta valkoista lunta vasten.
Pajuilla heteitä tuottava uroskukka ja emi- eli siemeniä tuottava naaraskukka ovat eri pensaissa. Kevään ensi airut pajunkissa onkin pajun hedekukka ja myöhemmin keväällä sitä ympäröi keltainen hedekehä. Emikukat ovat huomaamattomia ja väriltään vihreitä norkkoja. Kesällä niihin muodostuu siemenet, jotka lentävät vaaleanharmaiden lenninhaiveniensa avulla tuulessa kauaskin.
Enemmistö pajuistamme kasvaa pensaina ja puiksi niistä kasvaa kaksi lajia, jämäkkä raita ja hennompi sisarensa halava. Mustuvapaju voi myös yltää puun mittoihin. Monet pajulajit myös risteytyvät helposti. Puuttomilla tuntureilla kasvaa muutaman sentin korkuisia ääriolosuhteisiin sopeutuneta vaateliaita pajulajeja.
Huhtikuussa lentävät ensimmäiset päiväperhosemme ja ilman pajujen kukkimista ne eivät selviäisi. Muun muassa sitruuna-, nokkos- ja neitoperhonen sekä suruvaippa lentävät ensin varhain keväällä ja toisen kerran keskikesällä. Pajuilta ja muilta varhaiskukkijoita perhoset, mantukimalaiset ja muut varhaiset hyönteiset saavat ravintoa ja niitä näkeekin pajuissa imemässä mettä.
Perhosten lennon alkamisen ja pajujen kukinnan samanaikaisuus on evoluution tuottamaa sopeutumaa, jonka tarkoituksenmukaisuus on minulle aina suuri ihme. Syy- ja seuraussuhteessa toistensa kanssa elävien lajien johdonmukaisuutta jaksan hämmästellä joka päivä uudelleen. Luonnossa ei ole mitään turhaa.
Pajujen suvun tieteellinen nimi Salix kertoo siitä, että pajuissa on asetyylisalisyliä eli särkylääkkeiden ainesosaa. Tuttujen aspiriinin ja disperiinin lääkeaine on kehitetty pajujen lääkeainetta jäljitellen. Eräällä kurssilla opin kolmelta Amazonasin alueen intiaanilta, että he käyttävät pajujen asetyylisalisylia särkylääkkeenä.
Asetyylisalisyli on pajun kuoren alla nilakerroksessa ja se maistuukin aivan aspiriinilta. Olen kokeillut sitä ja se toimii! Tässä on kuitenkin tarpeen korostaa, että pajut pitää tuntea ennen kokeilua.
Pajujen ohella lepät ja pähkinäpensaat valmistautuvat jo kukkimaan ja siitä lähtee iso pyörä vauhtiin. Ihanaa, päivä on pidempi kuin yö ja luonnossa on vuoden kiihkein aika edessä talven välttämättömän levon jälkeen. Nauttikaamme keväästä kaikilla mausteilla!