Kunnon talvi lumineen ja pakkasineen on ollut luonnolle eduksi. Pohjoinen lajistomme saa lumesta suojaa ja on sopeutunut suojautumaan pakkaselta eri keinoin. Lumettomat vesisadetalvet ovat lajistollemme paljon ongelmallisempia.

Metsäjänikset ja oravat selviävät talveksi paksuuntuvan ja väriään vaihtavan turkkinsa avulla. Karhut nukkuvat talviunta ja muutamat muut, kuten siilit ja lepakot horrostavat. Tällöin niiden ruumiinlämpö laskee jopa lähelle nollaa. Horroksessa niiden elintoiminnot ja samalla energiankulutus ovat säästöliekillä. - ja mitä on korviani uskominen, monet ihmisetkin haluaisivat ohittaa talven ja elää säästöliekillä talviunta nukkuen tai vähintään horrostaen .....

Mutta kuinka selviävät pakkasesta "silkkisiipiset" perhoset ja muut hyönteiset? Suurin osa hyönteisistä ja mm. päiväperhosista talvehtii joko munana, toukkana tai kotelona. Toukkana talvehtiminen on kaikkein yleisintä ja elintoimintojen kannalta edullisinta. Vain muutamat perhosemme, kuten sitruunaperhoset, neitoperhoset, suruvaipat ja nokkosperhoset talvehtivat aikuisina. Ne myös lentävät keväällä ensimmäisinä huhtikuun lopulta alkaen. Niiden ensimmäiset kohtaamiset ovat aina yhtä juhlaa!

Perhosten toukat ja kotelot varautuvat kylmyyteen kehittämällä alkaloideja, jotka toimivat  pakkasnesteen tavoin ja suojaavat jäätymiseltä. Munat, toukat ja kotelot viettävät talven lajista riippuen kaarnan koloissa, kasvillisuudessa tai lehtikasassa. Sieltä ne kevään tullen jatkavat elämäänsä tietyssä tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä. Perhosten toukkien ja koteloiden ja muiden pienenpienten hyönteisten selviäminen on minulle silti asia, jota en lakkaa ihmettelemästä. Me ihmiset sentään pystymme vetämään päällemme villapaitaa, sukkaa, rukkasta ja huopatossua lämpömittarin mukaan.

Kasveilla on myös keinonsa selviytyä pakkasesta. Niillekin lumi antaa suojan. Ruohovartisista kasvilajeista yksivuotiset luottavat siihen, että kesällä valmistuu siemeniä riittävästi turvaamaan jatkuvuutta. Esimerkiksi alkukesällä pientareita valkaiseva koiranputki on kehittynyt erinomaiseksi siementuottajaksi.

Monivuotiset kasvit talvehtivat maan alla ja siementen lisäksi ovat kuljettaneet edellisen kesän ravintotuotoksen juureen odottamaan uutta kasvukautta. Monivuotiset kasvit ovat myös sopeutuneet pakkaseen ja niihin muodostuu antosyaani-nimistä ainetta, joka toimii pakkasnesteen tavoin. Paitsi, että se suojaa kasveja jäätymiseltä, sen avulla ne kykenevät aloittamaan yhteyttämisen aikaisin keväällä.

Antosyaani näkyy karmiininpunaisena sävynä keväällä ensimmäisenä näkyvien kasvien silmuissa ja kukkanupuissa. Varhaisten leskenlehtien, rentukoiden ja voikukkien kukkanupuissa on karmiininpunaista sävyä. Mitä pohjoisemmas mennään, sitä enemmän kasvit muodostavat antosyaania. Näin selittyy kasvillisuuden selviäminen ankarissakin pohjoisissa olosuhteissa.