Muuttoliike
< -- Siuron vaiheet 1890-luvulta alkaen | Kauppa- ja liike-elämä -- >
Muuttoliike
Tehtaat vetävät väkeä
Vuosi 1904 oli Pirkkalalle hyvä muuttovuosi. Tämä johtui valtaosin kumitehtaan ja Siuron sahantoiminnan alkamisesta.
Teollisuus maaseutu ja esikaupunki Pirkkala
Vapaan rakentamisen Siuro ja Pispala
Siuron teollisuusyhdyskunnassa Pirkkalan länsilaidalla sekä pispalassa ja sen lähikylissä pitäjän itälaidalla kehityksen rattaat pääsivät vauhtiin samoihin aikoihin. Pori Tampereen rautatie houkutteli molemmille seuduille teollisuutta ja sen mukana ihmisiä. Molemmat yhdyskunnat rakennettiin vapaasti vuokraamalla ilman rajoituksia. Molemmat alueet rakennettiin vaikeaan rinnemaastoon. Siuroa on ominaisuuksiensa takia kutsuttu pienois Pispalaksi.
Siuro oli 1890-luvulle saakka puhdasta maaseutua. Frans Knuutilan isännöimä Knuutilan kartano hallitsi Penttilän kylää, jonne Siuro kasvoi. Vuonna 1903 Frans Knuutila omisti Knuutilan rälssikartanon lisäksi Penttilästä Marttilan, Ippilän, Lahden ja Metsä-Haukkalan tilat. Hänellä oli kaksi lampuotia ja yhdeksän torpparia. Rautatien tulo vuonna 1895 muutti elämän kulun. Siurosta tuli myös merkittävä liikenteen solmukohta, rautatien ja vesireitin risteys.
Rautatien vanavedessä Siuroon perustettiin sahoja, joista ensimmäiset sijaitsivat Suoniemen puolella. Sahatyöntekijöistä suurin osa asui kuitenkin Pirkkalan puolella. Haukkalan tila vuokrasi työväelle tontteja vaikeasti rakennettavalta Siuronkalliolta. Kylässä Haukkalan maalla asuinrakennusten määrä kolminkertaistui 15:sta 45:een vuosina 1897-1903.
Valtion saha ja Elvingin puuhiomo vilkastuttivat yhdyskuntaa vuosisadan alussa. Vuosina 1895-1915 Penttilän kylän väkiluku nousi 182:sta 630:een. Siurolaisten elinolot muuttuivat rajusti. Vuonna 1880 Penttilän kylässä käytännöllisesti kaikki toimivat maatalouden parissa. Kylässä oli kolme maanomistajaa ja yksitoista torpparia. Runsaat kaksikymmentä vuotta myöhemmin maatalous elätti koko väestöstä enää 42% eli hieman useamman kuin teollisuus ja käsityö yhteensä. 
Rippikirjasta laskettuna teollisuuden ja käsityön osuus ammatissa toimivista oli Siurossa vuonna 1900 sekatyöntekijät mukaan luettuina jo 60,5%, mutta tämä luku lienee liian suuri. Palvelutyöväen osuus oli pudonnut kolmestatoista runsaaseen viiteen prosenttiin.
Kaupantekokin oli yhdyskunnassa alkanut kahden kauppiaan voimin. Torppareita oli edelleen yksitoista. Maanomistajia oli kaksi. Siurosta tuli muutamassa vuodessa vilkas kunnan ja lääninrajan halkoma liikenne, saha- ja kauppayhdyskunta.
Lähde: Nokian ja Pirkkalan historia, Jussi Koivonienu ja Pekka IKaarnainen
< -- Siuron vaiheet 1890-luvulta alkaen | Kauppa- ja liike-elämä -- >
Kauppa ja liike-elämä
< -- Muuttoliike | Rautatie -->
Kauppa ja liike-elämä
1903 oli Siurossa 2 maakauppiasta. Siurossa kaupanteko alkoi heti kun alueen elinkeinoelämä rautatien ja sahojen myötä vilkastui. Siuron ensimmäisen kaupan perusti David Toivo Siuronkosken suulle vuonna 1890. Toivo palveli siurolaisia vuoteen 1912 saakka.
Matti Salo avasi kauppansa ovet vuonna 1898. Myös Juho Tamminen oli vuosisadan vaihteen siurolaisia kauppiaita, ja hänen kuoltuaan vuonna 1902 kaupantekoa jatkoi 1920-luvulle saakka hänen vaimonsa. Juho Kustaa Pajunen perusti kaupan Siuroon vuonna 1910. Kalle Nuotion pitkä kauppiasura alkoi vuonna 1916 ja Anton Laineen vuonna 1918.
Amerikasta tullut touhukas liikemies Akseli Wuotila aloitti 1920-luvulla liiketoimintansa Siurossa. Talossa toimi ravintola-kahvila, leipomo, limonaditehdas eli "vesitehdas", vuokramankeli, autovuokraamo, hautakivihakkaamo, vanhojen tavaroiden kauppa josta sai myös pirtua, pankki, matkustajakoti ja kemikalikauppa. Ennen rakennuksen purkua Raisamo käytti sitä varastotilana.
Syrjäisen aseman takia teollisuusyhdyskunnaksi kasvaneesta Siurosta kehittyi 1910-luvulla melko vilkas maaseudun kauppapaikka. Pellavatehtaan Osuuskaupan myymälä toimi vuodesta 1916 alkaen myös Siurossa. Vuonna 1918 osuuskauppa siirtyi uuden Osuusliike Voiman myymäläksi.
Kyytilaitos
Vuonna 1901 perustettiin Siuroon kievaripaikka joka toimi aina 1920 luvulle asti. Siuron kievari sai vuosina 1916-1920 kunnalta korvausta kievarin pitämisestä 2600 mk joka oli kihlakunnan toiseksi korkein. Valtamaantie Tampereelta Turkuun kulki 1860 Kuloveden laitaa pitkin Simon kosken yli Karkkuun.
Maanteitä ja kyläteitä
Valtamaantie Tampereelta Turkuun kulki 1860 Pirkkalan kautta Pyhäjärven ja Pirkkalan kirkon luota Nokianvirran ja Kuloveden rantaa ja Siuronkosken yli Karkkuun. Vuosisadan vaihteessa rautatieliikenteen vuoksi talvitie Siurosta Hämeenkyrön rajalle tuli yleiseksi tieksi ja siksi kunta viitoitti sen. Kulovedellä oli vanha talvitie, ja pakkastalvina oli talvitie Nokianvirran yli Korvolanvärrässä. Rautateiden rakentaminen vaikutti myös tieliikenteeseen. Asemalta valmistui tieyhteys maantielle 1896 ja tien kunnossapitoa esitettiin valtion kustannettavaksi. Siuronsilta oli Pirkkalan kunnan vastuulla jo 1859. 1900-1901 kiisteltiin Simon sillan rakentamiskustannuksista ylöjärveläisten kanssa.
Laivaliikenne
Porin radan valmistuttua 1895 perustettiin Siurosta Hämeenkyrön Kyröskoskelle johtava laivaväylä, josta osa tuli Kyrösjärven perukoille ulottuvaa laivaväylää. Siurosta alkoi kulkea laiva myös Suoniemelle ja Karkkuun. Ensimmäisenä Hämeenkyrön linjalla liikennöi Kyrölaiva ja vuonna 1897 reitille tuli Kyröskoskilaiva ja Kyrö myytiin seuraavana vuonna. Vuonna 1901 Kyröskoski siirrettiin Kyrösjärvelle ja laiva sai uuden nimen järven mukaan. Simon reitillä liikennöivä laiva sai nimekseen Kyröskoski. Kun vuonna 1910 valmistui Kyröskosken tehtaan uusi ja suurempi laiva, sai se taas nimekseen Kyröskoski ja vanha sen niminen sai nimekseen Siuro. Laivareitti Siuroon ja rautatielle oli tärkeä Kyröskosken tehtaalle, ja siksi reittiä pyrittiin pitämään auki mahdollisimman pitkään ja aloittamaan liikenne varhain. Myös matkustajille reitti oli tärkeä, koska se mahdollisti yhdenpäivän kaupunkimatkat Tampereelle Ikaalisista ja Parkanosta asti.
Siuron vaiheet 1890-luvulta alkaen
Siuron vaiheet 1890 luvulta alkaen - Siuro suurten muutosten kynnyksellä
Siuron liikenne ja tehdasyhdyskunta syntyi 1890 luvulla. Aikaisemmin alue oli ollut maatalouspitäjä.
1895 rautatien valmistuttua perustettiin Suoniemen puoleisen Isosaareen Siuronkosken eteen Reposaaren saha, jossa työskenteli ajoittain jopa sata työntekijää. Vuonna 1908 saha siirtyi Kuljun kartanon omistukseen, ja kahta vuotta myöhemmin Kuljun kartanon patruuna Anton Living perusti myös Kuljun sahan. Elvingin toimesta oli Siuronkosken Suoniemen puoleiselle rannalle perustettu jo vuonna 1904 puuhiomo, joka sekin oli parhaimmillaan sadan työntekijän tehdas. Pirkkalan puoleinen Siuro sai sahan vuonna 1904, kun valtion saha aloitti toimintansa.
Sahoja perustettiin alueelle sopivan sijainnin takia. Vesiteiden risteyksessä sinne oli helppo kuljettaa tukkeja lähiseudun metsistä. Rautatie turvasi valmistuneiden tuotteiden kuljetuksen. Valtion saha menestyi Siurossa hyvin, sillä sen tuotteet menivät hyvin kaupaksi ulkomaille. Vuonna 1912 sahasta tuli kaksiraaminen ja tuotanto kohosi 3500:sta 4000 standarttiin. Tämä uudistus nosti sahan työntekijämäärän noin 70:stä reilusti yli sataan. Vuonna 1921 sahalla oli lähes kokovuoden ennätysmäiset yli 200 työntekijää. Sahatyöntekijöistä valtaosa oli miehiä. Saha antoi monille ansioita, mutta sahojen ongelmana oli kausiluonteisuus. Tuotantoa jouduttiin hyvin lyhyin varoitusajoin vähentämään joko markkinatilanteen tai luonnon olosuhteiden takia.