Ilo on revittävä sieltä, mistä sen lähimpää saa. Näin ajattelin seisoessani ei-toivottujen pikkuötököiden jäljiltä kuun maisemalta näyttävän viljelypalstani reunalla.

  Olin vuokrannut keväällä pienen palstan palauttaakseni silmiini lapsuuteni loputtoman pitkät porkkana- ja punajuuririvit. Äitimme käski minua ja sisartani harventamaan niitä aina juuri silloin, kun se auringon paahteessa olisi vähiten huvittanut.

  Minusta riippumattomista maanmuokkausteknisistä syistä pääsin aloittamaan palstallani vasta kesäkuun toisella viikolla. No, se oli jo monelle lajikkeelle auttamatta liian myöhäinen ajankohta siementen kylvämiseen. Lapsuuteni lautasen kokoiset nauriit eivät siintäneet silmissäni juolavehnän ja pelto-ohdakkeen juuria palstaltani vedellessäni.

  Myöhäisen ajankohdan vuoksi päätin kylvää palstani puolikkaalle vain papuja, herneitä ja tilliä ja kaivaa rikkaruohot lopusta alueesta mahdollista seuraavaa kasvukautta silmällä pitäen. Siispä pienen pintamuokkauksen jälkeen kylvin monta pussillista pensaspavun ja herneen siemeniä lämpimään multaan. Laitoin niiden seuraksi puun tuhkaa tuholaisten torjunnaksi. 

  Kymmenen päivän kuluttua todellisuus valkeni mustina aukkoina palstani pinnalla. Kesäkuun alun lämpöaalto oli saanut kirvat ja muut maan alla ja päällä
vihannesten versoilla herkuttelevat ötökät liikkeelle runsain määrin. Sananmukaisesti ne olivat vieneet tuhkatkin pesästä. Kirvat ja kärsäkkäät eivät olleet moksiskaan papujen seuraksi kylvämistäni valkosipulin versoista, joiden oli tarkoitus karkoittaa niitä.

 Kylvämistäni pavun siemenistä oli taimella 20 prosenttia ja siellä täällä oli surkeita versontynkiä sirkkalehdet syötyinä. Kokemuksesta tiesin, että ne eivät selviäisi eloon. Tulos oli aivan sama uusintakylvön kanssa.

  Herneiden tilanne oli vähän parempi, sillä niistä oli selvinnyt taimelle peräti kolmannes. Laitoin kuitenkin keppejä tueksi muutamille herneilleni ja niinpä olen nyt hernekeppejä kasvavan plantaasin onnellinen tarhuri. Keppejä on nimittäin enemmän kuin herneen varsia.....

 Siinä, missä naapureitteni palstoilla saattaa kuulla kasvun kohinan ja nähdä vihannesten ylenevän silmissä, omani näyttää lähinnä autiomaalta, jossa siellä täällä kärvistelee jokunen jäärän järsimä torso. Enää puuttuu, että rusakot saapuvat sankoin joukoin brunssille hernekepeilleni.

  Tarinan opetus on se, että vaikka kieltämättä hiukan harmittaakin, edes puutarhurin hommaa ei pidä ottaa kuolemanvakavasti. Mutta jos syystä tai toisesta vihannesten kylvö menee kesäkuun puoliväliin, pääsee vähemmällä päänsäryllä, kun siirtää koko touhun vuodella eteenpäin.

  Kaiken keskellä tervapääskypoikueet treenaavat kriikuen iltakaudet laivuelentoa ilakoivan nuorison tavoin. Tuulihaukkaperhe sai kuusi terhakkaa poikasta maailmalle ja haarapääskyt ovat ohittaneet muutaman vuoden takaisen notkahduksen, jonka oravat pesäryöstöillään aiheuttivat. Pientareet loistavat ja mansikat ovat makoisia. Kesä kypsyy.