Lumen satumaisen pehmeäksi kuorruttama ja henkeäsalpaava maisema, napakka pakkanen ja autereinen kuulaus - tätä on pohjoisen leveysasteen talvi parhaimmillaan. Päivän pidentymisen huomaa jo selvästi ja ohut valo täyttää tienoon kimmotessaan lumen kautta. Pari viikkoa sitten ollut täysikuu loi lumimaiseman salaperäiseksi ja laittoi "kuuhullut" kiertämään ikkunasta toiseen. Muutamina iltoina avautui tähtitaivaskin ihasteltavaksi.

Vakavien ilmastonäkymien keskelle olemme saaneet vanhanaikaisen talven, jollaisia kaikki talvet olivat vielä kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin lumen valo aikaan sai sen, että talvesta nautittiin yhtä paljon kuin kesästä. Kaamosmasennus on tullut käsitteeksi vasta mainitun kahdenkymmenen vuoden aikana lähinnä lumettomien talvien ja pilvisten säiden lisääntymisen vuoksi.

Pohjoinen luonto on sopeutunut talveen ja pakkaseen lumen antaman suojan turvin. Jo puolen metrin lumikerros tuottaa lämpöeristyksen niin, että pakkasta saa olla 20 astetta kun maan pinnalla sitä on enää kaksi astetta. Lumen suoja selittää sekä kasvillisuuden että muiden eliölajien selviytymisen vuodenaikojemme vaihtelusta. Vuoden mittaan lämpötila saattaa vaihdella 30 lämpöasteesta 30 pakkasasteeseen ja enemmänkin.

Talvehtivalle kasvillisuudelle pakkanen ja lumen puute merkitsevät kuivumista. Tätä ennakoiden mm. puut haihduttavat talvea varten ja kuljettavat syksyllä ravinteet suojaan runkoon ja juuriin tulevan kasvukauden käyttöä varten.

Eri eliölajit ovat sopeutuneet talvehtimaan eri tavoin, mutta lumen suoja on välttämätön useille. Metsäkanalintumme pyy, teeri, metso ja harvinaistunut riekko yöpyvät kiepissä, joka on paksuun lumeen linnun syöksystä muodostuva kuoppa. Myös kettu, metsäjänis ja monet muut nisäkkäät suojautuvat pakkaselta lumeen. Karhukin nukkuu talviuntaan pesässä, jonka paikka on valittu niin, että sen päälle kasautuu paljon lunta.