Kuvataiteilija Hilkka "Hilu" Laakkonen

Siuro-Seuran puheenjohtaja

"Mulla on semmonen tunne, että kuulun Siuroon, olen kotona!"

Syntymäaika: 23.2.1949 Hämeenlinna

"Olen työkyvyttömyyseläkkeellä -kaaduin moottoripyörällä pari vuotta sitten ja vasen olkapää vammautui-  laboratorioteknikon tehtävistä. Mälväsin kumia ensin Nokialla ja sit Vammalassa.

Olin Knuutilassa taidekurssilla ja satoi vettä koko ajan. En halunnut maalata sisätiloissa selkä selkää vasten muiden maalareiden kanssa.  Muutun aika epäsosiaaliseksi kun teen taidettani, haluan mieluiten olla itsekseni. Menin ulos katsomaan mitä kuvanveistoryhmä tekee. Siellä istui Välimäen Olli mallina ja aloitin muovailun savella. Se oli menoo...

Oli ihan eri maailmasta tehdä ihmisen pää muovailemalla kuin piirtää se yhteen tasoon paperille. Kuvanveistossa on jotain yhtäläistä entisen työni kanssa, koska muotin teossa täytyy miettiä päästöjä: ilma- ja kaatoaukot, siis eräänlaista tekniikkaa.

Naisena olemisesta ja kait omia tunteitaan ja tuntemuksiaan niihin veistoksiin purkaa. Eräs ikiaikainen ystäväni Virosta sanoi kerrran, että mun kaikki työni on tosi alakuloisia ja surullisia...No voi sit muuten näyttää iloista naamaa, sanoin.   Nk.kantaaottavaa taidetta ei kyllä taida syntyä...tai eihän sitä tiedä. Jostain syystä kaikista helpoimmin syntyy aina kuva ihmisestä...useimmiten naisen kroppa. Niissä on aina joku tunnetila meneillään.

Myös kiven hakkaamisessa on jotain entisestä työstäni. Mun työni oli fyysisesti raskasta miesten työtä. Se oli kaukana siisteistä konttuurihommista: haalarit päälle, kintaat käteen, kuulosuojaimet päähän:  sekotuskoneelle ja valssille hommiin.

Oon aina tykänny "ryskä-hommista" niinku Päätalon Kallekin, saan kiksejä kun saan käyttää rälläkkää ja moskulaa. Kivi on vielä vaikeeta työstettävää ja tietty raskasta ja likaista...tuntuu että saa tehdä tosissaan. Helpolla ei pääse.

Veistäminen on ihan eri asia kuin mallin muovailu savesta, jolla aina esimerkiksi metalliveistokset alotetaan. Muovailussa lisätään, veistossa otetaan pois. Ne "OHO"-palaset antaa oman jännityksensä peliin. Siinä täytyy "nähdä" miltä se tulee näyttämään kun tosta kohtaa nappaan palasen pois. Millään ei malta lopettaa työskentelyä kun alkaa kiven sisältä löytyyn sitä mitä ajattelikin.

Olen joskus aikoja sitten käynyt maalauspainotteisen taidekoulun. Olen tehnyt maalauksia eri tekniikoilla, mutta olen piirtäjä. Grafiikkaa olen tehnyt myös ennenkuin kuvanveiston löysin.

Siuro on aina ollut tärkeä paikka. Kävin melkein toistakymmentä vuotta ellen peräti 20  kesäisin Knuutilassa Kuvataiteilijoiden järjestämällä taideleirillä. Yövyin Knuutilan aitassa, joka on nyt hotellina. Se oli mun loma, viikko itselle, pääsi irti arjesta.

Jos kaipaa kaunista luontoo ja hurahtaa vanhoihin esineisiin ja taloihin niin Siuro on oikea paikka asua. Ostin talon, joka oli täynnä kunnostettavia huonekaluja. Mulla jäi taiteen teko moneksi vuodeksi, kun kunnostin taloa ja huonekaluja, joita riittää vielä, ei oo kaikki kunnostettu!  Ostin tämän talon 1997 lokakuussa.

Mulla on semmonen tunne, että kuulun Siuroon, olen kotona!"

21.8.2009
Hilu

Kuva: Marja Valkama