Terveisiä Siuronkalliolta ja kirkolta, jossa seurakunta on laittanut vireille asemakaavoituksen kirkonmäelle. Tavoitteena on muun muassa parkkipaikan rakentaminen kirkon kylkeen kirkkovieraiden käyttöön. Tehtävä on mahdoton ilman, että kulttuurihistoriallinen maisema vaurioituu.

Siuron kirkko on rakennettu noin sata vuotta sitten. Paikaksi valittiin kylän kaunein kohta, pieni ja jyrkkärinteinen kallionlaki. Nyt se on ainoa rakentamiselta säästynyt alue, mitä alkuperäisestä kalliosta on jäljellä. Kalliolta etelään avautuu unohtumaton järvimaisema, jossa Kulovesi välkkyy rinteen kilpikaarnaisten ikimäntyjen lomasta.

Siuro on ollut asuttuna tuhansia vuosia. Ensimmäisinä tänne tulivat saamelaiset, jotka ovat antaneet kylälle nimenkin: Siuro tarkoittaa kapeaa kohtaa vesistössä. 1900-luvun puoliväliin asti kylä oli vilkas teollisuus- ja kauppakeskus, jonka aikaista rakennuskantaa on säilynyt näihin päiviin. Tällä perusteella Siuro on nykyään valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.

Tähän kulttuurimaisemaan ja kumpuilevalle kalliolle kaupungin asemaakava-arkkitehti Asko Riihimäki on suunnitellut puolet kallion pinta-alasta vievän parkkipaikan. Kalliota olisi louhittava ja tasoitettava. Kirkolle johtaa 45-asteen kulmassa kulkeva neljä metriä leveä tie, jolla peltien kolinaa olisi mahdotonta estää muulloinkin kuin liukkailla keleillä.

Autot kulkisivat parkkiin kirkon taakse sen portaita nuollen. Kirkosta tulijat

hyppäisivät suoraan ajoradalle autojen alle. Jalkakäytävä ei mahdu ajoradan viereen. Suunnitelma on valtava turvallisuusriski ja sellaisena käsittämätön. Kaupungin tekninen lautakunta on hyväksynyt luonnoksen eikä sen puheenjohtaja Kalevi Heinonen näe siinä turvallisuusriskiä.

Kirkon itäpuolella on vanha, jo puretun rakennuksen tontti, jonne pysäköinnin voisi hätätilassa järjestää. Sekään ei ole ongelmaton, koska siinäkin pitäisi rikkoa kalliota. Kirkon edustan turvallisuusriski poistuisi, mutta kalteva ja kapea tie ja liittymä Siurontieltä pysyisivät vaarallisina.

Kirkon rakentamisen aikaan ja ennen autoistumista kirkkoon tultiin hevosilla, jotka jätettiin puomiparkkiin kolmen sadan metrin päässä olevan Siuronkosken molemmin puolin. Kirkkoon tultiin myös kävellen pitkistäkin matkoista.

Mielestäni paras vaihtoehto on edelleen jättää pysäköintipaikka rakentamatta. Kirkon viereen mahtuu kolme invapaikkaa. Pienet lapset ja liikuntarajoitteiset voi ohjata liikennemerkein kuljetettavaksi autoilla kirkonmäelle ja viedä autot alas. Kaikkiin ihmisten mukavuusvaatimuksiin ei tarvitse suostua, kun kyseessä ovat peruuttamattomia vaurioita tuottavat hankkeet.

Kaavaluonnoksen ongelma on se, että siinä ei ole pysäköinnin tarpeen arviointia eikä vaihtoehtoja. Tarveharkinta ja vaihtoehtojen selvittäminen olisi pitänyt tehdä ennen kaavoituksen aloittamista.

Jos ne ja maisema- ja ympäristövaikutusten arviointi tehdään jälkeen päin, arvioinnit jäävät vaille merkitystä ja vain kuorrutukseksi kaavan pinnalle. Maankäyttö- ja rakennuslain kirjain kyllä toteutuu, mutta lain henki jää leijumaan ilmaan ja turhauttamaan suunnitelmasta huolestuneita kansalaisia.

Suunnitelmaa vastaan on vetooomus, jonka voi allekirjoittaa Siuron sivulla www.siuro.info tai lähikaupoissa. Asemakaavaluonnos on nähtävänä ja muistutuksia tekniselle lautakunnalle saa tehdä toukokuun 6. mennessä. Ota kantaa!