Hyönteiset

Siuron hyönteiskanta on monipuolinen ja sisältää myös harvinaisuuksia. Valtakunnallistakin huomiota herättänyt palosirkka kantamme lienee valtakunnan elinvoimaisin.

Perhosretkellä Siurossa

Sitruunaperhonen on kaikille tuttu kevään tuoja. Se lentelee lämpimillä paikoilla jo huhtikuussa.

Nokkosperhonen ja suruvaippa ovat myös kevään ensimmäisiä perhosia. Nokkosperhonen on selvästi taantunut laji, mutta tarkkasilmäinen löytää nokkosen lehtien alapinnalta pieniä munia, jotka kehittyvät myöhemmin kesällä toukiksi. Toukat  rouskuttelevat isäntäkasvin lehdet reikäisiksi ennen koteloitumista ja loppukesästä taas suorivat siipensä lentoon. Näin perhosen muodonmuutos kulkee “teinivaiheen” kautta munasta täysikasvuiseksi. Viime vuosina on Siurossa tehty myös  keväthavaintoja komeasta amiraaliperhosesta, joka on alkanut talvehtia näillä leveysasteilla rakennuksissa, maakellareissa tai komposteissa.
Myöhemmin syksyllä paikkakunnallamme näkee runsaasti meren yli vaeltaneita yksilöitä.

Kesäkuun valoisina öinä kannattaa lähteä tarkkailemaan kiitäjiä, noita kolbrimaisesti paikallaan lentäviä medenjuojia. Sinisilmäkiitäjä on hyvin kaunis ja kookas laji. Muita Siuron alueella esiintyviä kiitäjiä ovat mm. horsma-, poppeli-  ja sireenikiitäjät. Sireenikiitäjät saattavat olla yleisempiä kuin oletetaan, sillä  syksyisiä toukkahavaintoja on Nokian seudulta vuosittain enemmän. Toukan ravintokasvina käyttämät angervotkin ovat yleistyneet. Kiitäjän toukat ovat kookkaita ja ne tuntee peräpään  “piikistä”.

Aurinkoisena heinäkuun päivänä päiväperhosia lentelee paljon. Hyviä ketoja ja niittyjä saa kuitenkin perhosharrastaja etsiä Siurossakin. Kiimälän kalliolla on jäljellä pieni ketolaikku, jossa viihtyvät yllättävän hyvin useat perhoslajit. Ruskea niittyperhonen vilahtaa ohitse, kuten myös erittäin nopea piippopaksupää. Lauhahiipijä on paljon piippopaksupäätä pienempi perhonen, joka lentelee nimensä mukaisesti hiipien  metsämansikoiden keskellä.

Hopeatäpläperhosista Siurossa voi nähdä keto-, orvokki-, angervo- ja pursu/niittyhopeatäplät Ketohopeatäplä on viime vuosina selvästi runsastunut. Ratamoverkkoperhonen löytyy myös heinäkuisena päivänä Siuron perhosretkellä. Sievän neitoperhosen löytää loppukesällä ohdakkeista, joissa käy myös runsaasti ohdakeperhosia. Herukkaperhosia kannattaa etsiä puutarhoista tai lehtometsistä. Täpläperhosiin kuuluva harvinainen haapaperhonen (Limenitis populi) lepatteli heittelehtien Launiajärven maastossa 12.9.2001.

Sinisiivet ovat herkän kauniita pikkupäiväperhosiamme. Hopeasiinisiipi on kuitenkin melko iso ja nimensä mukaisesti  hopeahohtoinen. Loistokultasiipi viihtyy kalliokedolla. Niittysinisiipi on pieni, mutta kaunis sekin. Hohtosinisiipi lentelee yleisenä Siuron kukkakedoilla.  Harvinaisempi sinisiipilaji on mm. Knuutilasta tavattu tuominopsasiipi (Fixsenia pruni), jolla on pienet kannukset. Tämä Kokemäenjokiseudulle levittäytynyt sinisiipi on eteläinen laji, jota voi vielä löytää Siuron korkeudelta.

Suurin alueen perhosista on uljas ritariperhonen, jota voi sanoa päiväperhosten kuninkaaksi. Tesmaperhonen lienee Siuron yleisin heinäkuun päiväperhonen. Heinäkuun perhosia ovat myös papurikot, joista voi nähdä metsä-, tumma- ja täpläpapurikon. Oranssivalkea kaaliperhosiin kuluva laji tunnistetaan helposti auroraperhoseksi. Naurisperhoset ovat selvästi vaellusperhosia, sillä niitä on joinain vuosina runsaasti liikkeellä. Lanttuperhosia löytyy joka kasvimaalta, mutta kaaliperhoset ovat selvästi taantuneet.

Mittareitten heimon nimi on kaiketi tullut toukkien eli mittarimatojen mukaan. Pihamittari on tavallisin keskikesällä tavattava mittari paikkakunnallamme. Alkukesällä lentelevät hyvin yleiset valkosiipi- ja mäkikenttämittarit, mustavalkeat vattu- ja keihäsmittarit sekä töyräs-, liitu- ja pihamittarit. Heinikoita kulkiessa lähtevät lentoon aaltotupsumittarit , jäävät pienen matkan päähän ruohistoon, josta taas pelästyvät liikkeelle. Marjareissuilla metsässä saattaa tavata vihreän isomittarin. Elokuun yönä valopyydykselle tulevat joukoin petomittarit ja tuomi- sekä puistomittarit. Marras- ja hallamittarit lentävät ikkunoihin ja valoille myöhään syksyllä.

Yökkösten heimo on laaja. Yleensä yökköset ovat hämärässä kulkijoita, mutta niittoyökköset liikkuvat ahkerasti myös päivisin. Morsiusyökkösiä voi ihailla valopyydyksen avulla heinä-elokuun öinä. Gammayökkösiä näkee joinakin vuosina hyvin runsaasti. Herneyökkösen toukat ovat kookkaita ja herättävät huomiota kasvimailla syksyllä. Kaunis keltainen jänöyökkösen toukka hämmästyttää seudullamme marja- ja sieniaikaan retkeilevää.

Heinikot kuhisevat erilaisia koi- ja koisaperhosia. Valkosulkaperhonenkin osuu silmiin heinänkorrelta. Karhukehrääjiä, puuntuhoojia, mansikkakirjosiipiä, täplätupsukkaita ym. tapaa Siuron seudulta. Perhosia riittää tutkittavaksi keväästä syksyyn. Talvellakin voi nähdä perhostoukkia - kuten ruostesiiven karvatoukkia kulkemassa keväthangilla.

Perhosretkioppaita Hannu Arkkolaa ja Harri Laurilaa kiittäen koosteen tehnyt AV-K