Siuron I muisteloillassa katsotut kuvat.

Nykyään tyhjä tontti nykyisen Vintiikin vieressä. Tien reunassa edelleen portin pilari pystyssä. Rakennuksessa toimi vuosikymmenten varrella useita kauppoja.

Vuotilan vesitehdas 1900-luvun alussa (alunperin Linnavuoressa). Limonadi tehtiin jauheesta veteen sekoitettuna.

Myöhemmin Lahden kauppa ja Malosen kauppa. Niissä myytiin maitoa, leipää ja sekatavaraa, Malosella oli hyvä lihatiski.

Yläkerrassa sijaitsi kahvila, jota käyttivät erityisesti junasta nousseet matkustajat sekä laivoihin menevät henkilöt. Talossa sijaitsi myös ompelimo ja parturi.

Siurontie 61 ennen sotia. Pajusen kauppa. Pajusella olivat myös hautaustoimisto, autovuokraamo ja rakennuksen alakerrassa kirjakauppa.

Palokunnan rakennuksen alapuolella oli kortinpeluupaikka. Korttia pelattiin kirkonmenojenkin aikaan, mikä herätti pahennusta. Palokunnan torni sijaitsi kaupan varastorakennuksen takana rautatien puolella. Palokunnalla oli perässä vedettävissä rattaissa käsipumppu. Vesi otettiin järvestä tai kaivosta.

Seppä Saarelan paja sijaitsi Siuronmäessä alempana. Heikki Saarela oli ahkera seppä ja poika Jaakko jatkoi pajan pitämistä isänsä lopetettua työt. Hän oli innovatiivinen ja kekseliäs mies. Pajalla tehtiin vesureita, kuokkia ja muita tarvekaluja. Konevasaran kalke herätti aamuisin ja pajan loimotus näkyi kauas. Siellä korjattiin myös pyöriä. Heikin pojan, Jaakon, piti rakentaa pajan taakse karkasuallas, mutta se ei koskaan valmistunut. Jäi vain iso monttu, josta viisasteltiin nimittämällä sitä "Jaakon karkasualtaaksi". Suunnitelmia oli paljon, mutta monasti rahat loppuivat kesken. Paja loppui 50-luvulla. Jaakko muutti Vammalaan. Pajan tuotoksia lähetettiin rautateitse ympäsi Suomen. Vaimo oli ministerin tytär ja siksi epäillään Saarelalla riittäneen rautaa pula-aikanakin.

Siurossa sai aina viinaksia. Poliisi Koskinen muutti Gustafssonin taloon asumaan. Talo sijaitsi satamassa ja siellä oli aina trokattu viinaa. Joku oli mennyt vanhasta muistista ostamaan talosta viinaa, johon poliisi Koskinen oli vastannut: "Kauppias Nuotio ja minä emme myy, minä olen paikkakunnan poliisi." Hän antoi ymmärtää, että kaikkialta muualta Siurosta viinaa saa.

Siuron sillan rakennusta vuonna 1926. Takana näkyy Voiman kauppa.

Siurontie ennen sotia. Saha näkyy pellolla. Kuvassa näkyy Kuutamotalo. Nimensä talo sai, koska asukkaat olivat kaljuja (kolme klanipäistä miestä Peitsamo, Rantanen ja Vainioinen). Linnavuoreen meni kärrytie.

Kuva kirkontornista kuvattu massatehtaan puolelle näkymää taloista kosken toisella puolella.

Voiman kauppa ja takana valssimylly. Vanha mylly paloi. Myllyn luona pidettiin toripäiviä. Mylly oli sisältä lakattua hiottua puuta. Hevospuomi oli edessä, jossa myllyyn tulleet isännät pitivät hevosiaan. Myllärinä oli Aaltosen Vilho, hän oli hieman mahakas lyhyt mies. Mukava lupsakka mies. Apumyllärinä oli Heino.

Voiman kauppa aloitti ennen sotia. Kaupparakennus on rakennettu joskus 20-luvulla. Ensin siinä toimi Osuuskauppa, jota ylläpiti Siuron Työväenyhdistys. Kaupan takana rinteessä mäntyjen välissä oli kauppias Nuotion suolarakennus.

Kauppa muuttui baariksi 50-luvulla.

Voiman kauppaa vastapäätä tien toisella puolella oli massatehtaan varasto, jossa pojat pitivät pelisalia.

Massatehtaan varasto ja Haverin malmivarasto ihmisten takana rannalla. Malmi lähetettiin rautateitse sodan jälkeen Harjavaltaan. Malmi oli ensin rautaa ja myöhemmin kultamalmia.

Siuron Osuuskauppa oikealla. Vasemmalla Elvingin saha, jota nimitettiin "housusahaksi". Housusaha purettiin myöhemmin.

Massatehdas vuonna 1903. Kuvassa näkyy vielä myös housusaha.

Näkymä kosken yli 1900-1920. Kuvassa taustalla sillan toisessa päässä Osuuskauppa. Tie kulki valssimyllyn editse kiertäen sen ja sitten ylös mäkeä. Ratamestarin talo näkyy rinteessä taustalla oikealla.

Poikia raitilla.

Juhannuksen viettäjiä menossa Apu-laivalle. Oikealla näkyy Kitula, jossa uittomiehet asuivat kesäisin. Parakki oli lautalle rakennettu. Siellä oli iso kyökki, muuri, pöytä ja sänkyjä. Siurolaisen muisto lapsuudesta: " Kitulan vessa oli vain reikä veden ylle, se sijaitsi jonkinlaisessa tornissa. Reijän kautta katselin valtavia kalanvonkaleita. Vähän nyt ihmettelen, että annettiin muksujen juosta Kitulassa missä vaan samaan aikaan kun ukkojen hommana oli vaan ryypätä. Kukaan ei katsonu perään."

Takana näkyy Halkosaari.

Massatehdas. Siurolainen muistelee: "Massatehtaan siipirakennuksessa oli sellanen autotallin levyinen aukko, joka puhalsi ulos höyryä ja edusta oli aina talvisin sula. Siinä pelattiin rahapeliä, luunappia, heitettiin kruunaa ja klaavaa, koska siinä tarkeni."

Taustalla näkyy valmis työväentalo. Tie tulee nyt suoraan rinnettä ylös, ei valssimyllyn takaa. Saunakylään ("Uusikylä", "Lumppukylä") menee tie.

Saunakylä sai nimensä, koska ensin rakennettiin sauna ja sitten vasta talo.