Juhannus:

Ukon juhla
Ikimuistoisista ajoista lähtien ovat esi-isämme viettäneet kesän valoisimpana aikana säänjumalan Ukon juhlaa. Siten on haluttu varmistaa hyvä sato, karja ja lapsionni. Kristinuskon myötä tuli keskiajalla, Ukon juhlasta, myös Johannes Kastajan syntymäjuhla. Vuodesta 1934 Juhannus on ollut myös Suomen lipun päivä.

Kokko
Juhannuksen vieton pääpaino on kuitenkin ollut juhannusaatto ja siihen kuuluva juhannuskokko.
Kokkojen rakenne on vaihdellut pitäjittäin. Meren ja järvien rannoilla on kokoissa usein poltettu vanhoja veneitä, mutta myös vanhoja käytöstä poistettuja tervatynnyreitä. Tavallinen kokkotyyppi lienee kuitenkin risukokko.

Koska kokon polttamisella edistettiin onnea ja torjuttiin pahoja henkiä oli sille osallistuminen tärkeää. Kokon kipunoiden määrästä, lennosta ja savun runsaudesta on voitu suoraan laskea tulevan sadon määrä, karja ja lapsionni. Kokosta jäänyt tuhka onkin tästä syystä kerätty tarkasti talteen ja viety pelloille satoa lisäämään.

Mutta ennen kaikkea kokon ympärille ovat keskittyneet nuorison karkeloinnit. Mihin päin kokko romahti, siellä suunnassa oli paras naimaonni. Palamattomat kekäleet taas tiesivät huonoa naimaonnea.

Naisten keskustelu
Kaksi hämeenkyröläistä naista tapasi toisensa eräällä juhannuskokolla. Nuorempi aloitti keskustelun Hämeenkyrön murteella:
"Morsian mää ny." "Kenenkä sää ny?" "Virtasen mää ny." "Vai sen sää ny." "No sen mää ny."
Kokko siis virkisti naisia ja miehiä. Maaliskuu olikin pitkään yleisin lasten syntymäkuukausi Suomessa.

Para ja Turri
Mahtava tuli ja kipinät ovat tulen hallitseva elementti. Pakana-aikana uskottiin, että tulessa oli kaksi voimaa, hyvä ja paha jotka taistelivat keskenään. Hyvää voimaa edusti henki nimeltä Para ja pahaa voimaa henki nimeltä Turri. Tuli saattoi olla siis hyvä isäntä mutta myös huono renki. Siksi tulen sytyttämiseen ja tulessa piilevien mahtavien voimien hallintaan  liittyi tiettyjä varotoimenpiteitä - loitsuja. Vanhimmat tunnetut tulen sanat ovat olleet:

Syty Para – pala Para, älä anna Turrin syödä. SYTY PARA - PALA PARA, ÄLÄ ANNA TURRIN SYÖDÄ!

Kokkonen ja kokon sytytys
Kerrotaan, että 1920- luvun lopussa kieltolain aikana valmistauduttiin hämeenkyrössä 300 metrin päässä Heiskalta, jokirannassa, sytyttämään kirkonkylän  kokkoa.  Maanomistajan ja rengin välillä käytiin seuraava vuoropuhelu: Isäntä: ”Kokkonen! Sytytä kokko”.  Kokkonen: ”Koko kokkoko?”   Isäntä: ”Koko kokko Kokkonen”. Kokkonen. Koko kokko.

Juhannuksen suvisuuden ja rehevyyden korostus luodaan perinteisesti  koivuilla, kukilla, tuomilla yms. tuomalla niitä asumuksiin sisälle. Samalla niillä korostetaan  keskikesän juhlan tuntua. Maatalousyhteiskunnassa näillä toimilla haluttiin  myös varmistaa karjan menestys tulevana vuonna.

Juhannusyö on lemmentaikojen yö. Juhannusyöhön liittyi naisten alasti tekemiä, miehille tarkoitettuja lemmennostatustaikoja, yökasteella suoritettuja kauneuspesuja (teerenpilkut) ja tulevaisuuden ennustamista (Tyynyn alle laitettiin nelilehtinen apila, yhdeksällä heinällä sidottu kukkakimppu, saunavasta ilman sidettä), lähteen silmään katsominen, vasemman jalan sukan kääntäminen nurin yms.

Rikastumiseen liittyvät taijat ja uskomukset. Tällaisia olivat uskomus siitä, että sananjalka kukkii juhannusyönä. Joka onnistui sieppaamaan sen kukan tai siemenen rikastui ja sai paljon vaikutusvaltaa elämässä. Menestyneet ihmiset siis olivat tässä onnistuneet. Toinen varma keino rikastua oli löytää juhannusyönä sinertävä aarnivalkea. Sen alta oli löydettävissä aarrekätkö (rahapata).

Uskomus: Lähteen vesi muuttui juhannusyönä pieneksi hetkeksi viiniksi.

Juhannuspäivän säästä ennustettiin loppuvuoden sää.
- Jos aurinko nousee juhannuspäivänä selkeälle taivaalle, tulee hyvä vuosi.
- Juhannusyön tuuli tuhoaa marjasadon
- Juhannukseen saakka sataa laariin (pikkukesä) ja juhannuksesta eteenpäin  (isokesä) eteenpäin laarista pois.

Juhannustaikoja:
Juhannusyön uskomuksen mukaan suolla loimottavat aavemaiset aarnivalkeat haltijoiden polttaessa aarteistaan hometta ja ruostetta. Aarnivalkean ja sen alla olevan aarteen näkee varmimmin kolmasti siirretyn rakennuksen katolta. Myös maakivi, jonka ympäri on kynnetty sopii tarkoitukseen. Aarteen haltuun saaminen onkin vaikeampaa, sillä sitä vartioivat joko musta koira, suuri kissa, härkä tai iso käärme, jotka ahdistavat aarteen lähestyjää. Jos kuitenkin tarttuu härkää sarviin, saa aamulla auringon noustessa huomata pitävänsä kiinni rahakattilan paksusta sangasta.

Kun kukkaniityltä kerää yökastetta ja pesee sillä kasvonsa, tulee hyvin kauniiksi.

Juhannusyönä saattaa saada vanhan uskomuksen mukaan jopa näkymättömäksi tekevän taikakalun. Keskiyöllä pitää mennä saniaisia kasvavaan metsään ja odottaa kunnes saniainen alkaa kukkia. Jos se kukkii, tekee se samantien siemenen, jolla on näkymättömäksi tekevä voima. Siemenen omistaja voi myös nähdä aarnitulien palavan.
Saniaisen juurelle pitää asettaa valkoinen lakana, jolla pitää maata. Jos saniainen kukkii, pudottaa se siemenen lakanalle. (Saniainen on itiökasvi, joka ei koskaan kuki. Sitä oli vanhan kansan vaikea ymmärtää, koska muut itiökasvit kukkivat).

Jos leikkaa sananjalan kannan viistoon poikki juhannusyönä, niin leikkauspinnassa näkyy erilaisia juomuja ja pisteitä, joista voi mielessään  muodostella kirjaimia. Tyttö näkee tulevan miehenä alkukirjaimet, poika taas tulevan morsiamensa.

Jos juhannusyönä on tarkkana, voi yhyttää hetken, jona vesi muuttuu hetkeksi viiniksi. Uskomus perustuu Kaanaan häihin, jotka pidettiin juhannuksena.

Juhannuksena jos käki kukkuu, pitää nuorien tyttöjen ja poikien laskea tarkkaan kuinka monta kertaa se kukkuu, koska sillä yhtä monta vuotta kuluu siihen, että pääsee naimisiin.

Juhannuskokko

Juhannuskokkoperinne on voimissaan Suomessa ja kokko onkin aina sijoitettu hyvin näkyvälle paikalle kuten järvenrantatöyräälle.Kokkotyyppejä on lukuisia risukokosta lyhdekokkoon ja ristikkokokkoon, Karjalan kannaksella kokko on korotettu yläilmoihin erityisten sääripuiden varaan.

Juhannuksena paimenilla oli erityinen asema riittien suorittajana. Paimenet polttivat tuohipunoksia säärikokon poikkipuissa. He ympäröivät kokkoalueen tuohinauhoin, jotka lopuksi sytytettiin tuleen. Tulenpolttopäivänä piti erityisesti varoa tuomasta karjaa viimeisenä metsästä.

Kokon sytyttää seutukunnan silmäätekevä, kylän vanhin tai muu sopiva henkilö. Sytytys on tärkeä tehtävä, sillä kokon pitää syttyä kerrasta, tulen ottaa tulipesään.

Kokko ennustaa naimaonnea naimattomille neidoille ja poikamiehille. Tulta pitää ruokkia niin kuin rakkautta. Jos kipinä uhkaa sammua, pitää kokkoa maanitella uuteen roihuun tuohenkappaleiden kera.

Kokkoon pitää heittää lemmennostatusrohtoja, kuten ukonputkea, siankärsämöä ja mäkikuismaa.

Kokkoon pitää heittää myös juhannusvihta, jolla on aiemmin samana päivänä kovissa löylyissä vihdottu lemmenkipeän selkää.

Aivan erityisen tärkeää on vahtia, että kokko palaa aivan viimeistä oksaa myöten, muuten jää kylään yms. vanhoja piikoja ja poikia.

Juhannuskokolta palatessa tyttöjen tulee kerätä seitsemän erilaista (joillakin alueilla yhdeksän) kukkaa, sitoa kimppu heinällä ja panna yöksi tyynynsä alle. Unessa näkee tulevan sulhasensa.

Kokolta palatessa naimaikäisten tyttöjen tulee kieriskellä poikatalon ruispellossa, niin että yökaste tarttuu ihoon, siitä lempi nousee myös poikiin.

Nähdäkseen yöllä unessa tulevan sulhonsa, on tyynyn alle laitettava joko yhdeksällä heinällä sidottu kukkaseppele, nelilehtinen apila, virsikirja, kupariraha, maarian kämmekkä tai käännettävä vasemman jalan sukka nurin.

Kun pesee joen rannassa juhannusyönä kasvonsa, näkee toisella rannalla tulevan puolisonsa.

Kun kiertää juhannusyönä kaivon kolmasti näkee alas kurkistaessaan veden pinnassa tulevan puolisonsa kasvot, varsinkin jos pitää kaivoa kiertäessään sormusta kädessään ja kurkistaa sen lävitse.

Lähteestä näkee ylkänsä, jos kurkistaa sinne alasti kello 12 yöllä, samoin kuin jos istuu koskessa vesikivellä vain oljenkorsia vyönä.

Juhannusaskarteluja:

Männynkäpyseppele
Tarvitaan: ohutta teräslankaa, männynkäpyjä, kauraa yms.
Männynkäpyseppele kiedotaan ohuen teräslangan ympärille. Kiedo ensi lanka jokaisen kävyn alimpien suomujen alle, kiristä ja muotoile kävyistä mieleisesi kokoinen seppele. Seppeleen voi nyt asettaa pöydälle sellaisenaan. Sen voi maalata ja kiinnittää esim. pienen korin reunaan. Korin voi täyttää hakosilla, kauralla, heinillä yms.
Männynkäpyseppeleen voit myös kiertää kepin ympäri spiraalille ja asettaa se pystyyn esimerkiksi sopivaan maljakkoon.

Käpylinnut
Tarvitaan: kookas männynkäpy, pieni männynkäpy, liimaa, paperisuikaleita, sakset
Valitse linnun vartaloksi kookas männynkäpy ja liimaa sen kantaan pienempi käpy pääksi. Pistele suomujen väliin värikkäitä paperisuikaleita.

Akvaario
Tarvitaan: vaaleansinistä kartonkia, erivärisiä papereita, tumma tussi, prässättyjä kasveja, pikkukiviä, hiekkaa, simpukankuoria jne.
Kehystä ensin vaaleansininen kartonki tummalla tussilla akvaarioksi. Liimaa prässättyjä kasveja akvaarion pohjaan. Leikkaa paperista erivärisiä kaloja ja liimaa akvaarioon uiskentelemaan. Pohjalle voit liimata myös hiekkaa, pikkukiviä, simpukankuoria jne.

Kala
Tarvitaan: kartonkia, erilaisia siemeniä, liimaa, värikyniä
Piirrä kartongille kalan kuva, leikkaa irti ja väritä molemmin puolin. Liimaa kalaan suomuiksi erilaisia siemeniä molemmin puolin. Voit tehdä monta kalaa ja valmistaa niille akvaarion pahvilaatikosta ja ripustaa kalat langalla akvaarion kattoon.

Kelluvat kukat
Tarvitaan: suurehko lasimalja tai syvä lautanen, vettä, litteitä kiviä, kukkia
Ota suurehko lasimalja tai syvä lautanen. Laita siihen vettä ja pohjalle kerää kauniita litteitä kiviä. Laita veden pinnalle kellumaan kehäkukkia, päivänkakkaroita yms. puutarhan ja kedon kukkasia.

Rantasermi
Tarvitaan: paksu iso pahvinpala, värejä ja sivellin
Tee itsellesi rantasermi. Maalaa iso paksu pahvinpala (pahvilaatikkopaksuus), haluamillasi iloisilla kuvioilla. Taivuta pahvi keskeltä mutkalle, niin sermi pysyy pystyssä ja voit vaihtaa uimapukusi ylle sen suojissa.

Korukivet
Tarvitaan: taululiitu, pyöreä sileäpintainen kivi, erilaisia siemeniä, riisiä ja kuivattuja papuja, vahvaa liimaa, lakkaa
Suunnittele kiven pintaan liidulla yksinkertainen koristelu. Levitä liima pienelle alueelle kerrallaan ja ripottele liimalle erilaisia siemeniä haluamallasi tavalla. Kun liima on kuivunut suihkuta tai sivele kivi lakalla.

Puuvillapensas
Tarvitaan: pajunoksia, pumpulia, maljakko
Kerää kimppu pajunoksia ja pistele sinne tänne pieniä pumpulipalloja. Laita oksat maljakkoon huoneesi pöydälle, niin saat ihan aidon näköiset puuvillapensaan oksat!

Juhannustaulu
Tarvitaan: kartonkia, erilaisia ja erikokoisia prässättyjä lehtiä, pieniä prässättyjä kukkia, liimaa
Sommittele kartonkialustalle suurista lehdistä ”puita” ja pienistä ”pensaita” ja lisää joukkoon pieniä prässäämiäsi kukkia. Liimaa kiinni ja Juhannustaulusi on valmis.

Munakennoeläimet
TARVITAAN: MONTA MUNAKENNOA, SAKSET, TYHJIÄ WC-PAPERIRULLIA, LIIMAA TAI TEIPPIÄ, VÄREJÄ JA SIVELTIMIÄ, NARUA TAI VILLALANKAA
Leikkele irti munarasioiden kennot. Leikkele kennoista erimuotoisia paloja, jotka sopivat jaloiksi, korviksi, siiviksi, kalansuomuiksi ja kalanpyrstöiksi. Tee vartalo tyhjästä vessapaperirullasta, liimaa siihen jalat, häntä, siivet jne. Väritä eläimet. Kiinnitä narusta tai villalangasta tehdyt viikset ja hännät liimalla. Pahvimassasta prässätyistä munakennoista saa myös veikeitä hattuja, ostoskoreja tai muita varusteita pahvirullanukeille, kantokoreja pahvieläinten selkään jne.

Hauskoja leikkejä juhannukseen ovat esimerkiksi köydenveto, saappaanheitto, sekä eläinten etsintä, jossa pieniä muovieläimiä piilotetaan pihalle, pensaisiin ja puihin jne. näkyville etukäteen, vaikka satakin ja merkistä lapset saavat lähteä niitä etsimään, kukin oman muovipussinsa tai muun kopan kanssa. Eniten löytänyt voittaa.

Voittajat palkitaan ja valokuvataan,pussiin paljon karamellejä, sieltä saa umpimähkään nostaa palkintonsa tunnustelemalla.

Muistakaa Knuutilan kartanon juhannusjuhlat! Itse en sinne pääse mutta toivotan kaikille

H A U S K A A   J U H A N N U S T A !