MUISTOJA 1940-LUVUN VILPPULANKOSKESTA- Kerro muistojasi Siuronkoskesta!

Minulla on kesämökki Ruovedellä. Vierailen ahkerasti Vilppulassa, jossa on hieno koski, Vilppulankoski. Haastattelin yhtä Vilppulalaista ”heidän” koskestaan, vertailukohdaksi omaan Siuronkoskeemme. Hän kertoi muistoja omasta lapsuudestaan, 1940-luvulta: Vilppulan koulukadun alapuolella virtasi vuolas oja pikkukangasjärvestä Vilppulankosken alapuolen suvantoon. Ojaan nousi etenkin keväisin runsaasti haukia, ahvenia ja särkiä. Kalojen pyydystämisestä  tuli meidän kadun yläpään poikien suurin keväinen ilon aihe. Opettelin tekemään pieniä mertoja. Asettelin niitä sopiviin paikkohin ja sitten kepeillä loiskien ajoin kalaparvia pyydyksiin. Saaliiksi saatiin joskus ämpärikaupalla ahvenia ja särkiä.  Haukia pyydettiin kuparilangasta tehdyllä hirttosilmukalla.  Kuljin varovaisesti pikin ojan reunaa ja kun hauki huomattiin ujutettiin silmukka varovasti kalan etupuolen kautta kidusten kohdalle. Nopealla Nykäisyllä kala ”hirtettiin” ja nostettiin rannalle. Tällaisia hirttolankoja  oli meillä piilossa tasaisin välein ojan varrella.

Kosken vesi oli vielä 1940- luvulla verraten puhdasta ja  siihen nousi runsaasti kalaa. Joka aamu ennen koulun alkamista käytiin joukolla kosken sillalla katsomassa kuinka suuret kalaparvet pyrkivät ylävirtaan. Lahna- ja särkiparvet saivat kosken pohjan välkehtimään aivan hopean värisenä.  Virrassa olevien suurien kivien takapyörteissä  pyöri aivan musta massa pienempiä kaloja. Näistä ”akanvirroista” jotkut miehet oikein urakalla  kauhoivat kaloja haaviin ja heittelivät niitä rannalle. Virran voima oli pelottavan voimakas. Keskellä koskea oli  tukkiränni. Siitä laskettiin keväisin suuret määrät uittopuuta alavirtaan. Kosken pauhu oli mahtava ja kunnioitusta herättävä. Aivan maantiesillan yläpuolella oli rautatiesilta. Oli komeaa katsella kun höyryveturin vetämä juna syöksyi vauhdilla siitä yli.

Koskesta ja sen ympäristöstä tuli moneksi vuodeksi yksi suosituimmista leikkipaikoistani ja on aivan ihme etten sinne koskaan pudonnut ja hukkunut.

Meillä on oma Siuronkoskemme, olisi hauskaa saada tietää muistoja siitä. Jos haluat, niin kommentoi omia muistojasi tänne!

vilppulankosken silta(Kuva oik.) Vilppulankoski alavirtaan päin kuvattuna. Vasemmassa laidassa oleva G. A. Serlachiuksen puuhiomo oli  vielä 1940- luvun lopulla paikoillaan, mutta purettiin myöhemmin pois. Kansakoulu sijaitsee kuvasta oikealle ja vuoden 1918 taisteluiden komea muistoapatsas noin 100 metriä itään päin. Alavirrassa näkyy Vilppulan laivalaiturin ääriviivat ja hieman kirkon silhuettia.  Laivalaituriin ei 1940- luvun lopulla enää tullut Näsijärven kuuluisia matkustajalaivoja. Ihmiset tekivät matkojaan  Tampereelle junalla ja autoilla.