ritva_vasaraSiuron puuhanainen
Ritva Vasara täytti 70-vuotta
teksti Marja Valkama, kuva Jaana Segerberg

Pentintiellä klassisen kauniin punatiilisen talon ulko-ovi aukeaa selälleen. Sisältä ulos kynnykselle astahtaa hymyilevä Ritva Vasara. Eteisessä on vastaanottamassa Matti Vasara.
– Tervetuloo, tervetuloo! Tulkaas ny peremmälle, huudahtaa Ritva.

Ritva Vasara syntyi sotavuotena 1940 Mouhijärvellä. Vuonna 1958 Ritva tapasi Matin ja yhteinen taival alkoi, avioliiton he solmivat vuonna 1962. Vuonna 1959 Ritva meni toimistotöihin Linnavuoreen ja vuonna 1971 yhteisenä haaveena ollut omakotitalo rakennettiin Siuroon.
Yhteiset asiat ovat aina kiinnostaneet Ritvaa. Yhteinen asia on vuosikymmenien aikana ollut esimerkiksi kevyen liikenteen väylän saaminen Siuron ja Nokian välille, myöhemmin Linnavuoreen.
– Liityimme 70-luvulla vuonna 1961 perustettuun Siuron omakotiyhdistykseen. Jo silloin toimittiin aktiivisesti, muunmuassa naisjaostossa. Kokoonnuimme toistemme luokse käsitöiden ääreen yhteisistä asioista puhumaan, muistelee Ritva.

Vesijohtoputki vedettiin Mahnalasta
– Kunnallisen vesijohtoverkoston laajentaminen oli Siurossa ajankohtainen asia 60-luvulla, kertoo Matti, Ritvan mies.
– Osa siurolaisista joutui käymään viruttelemassa pyykit Jokisjärven rannassa vielä v. 1969, muistaa Ritva.
– 80-luvun loppupuolella laadimme omakotiyhdistyksessä kaupunginhallitukselle kirjelmän, jossa pyysimme tutkimaan, voisiko Mahnalasta johtaa pohjavettä Linnavuoreen ja Siuroon. Kun asiasta ei mitään kuulunut, ihmettelin sitä työtoverilleni, joka oli Kh:n jäsen. Hän selvitteli asiaa kaupungin virastossa ja ilmeni, että kirje oli jäänyt virkamiehen pöytälaatikkoon. Sen jälkeen siurolaisten valtuutettujen myötävaikutuksella lähti vesijohtoasia rullaamaan eteenpäin ja lopulta Mahnalasta vedettiin putki tänne Siuroon ja edelleen Nokialle. Onnekas vesijohtopäätös oli myöhempien aikojen onnen kantamoinen.
Nokian veden saastuessa vuonna 2007 saivat siurolaiset ja linnavuorelaiset käyttää ruokavetenään putkistosta pulppuavaa puhdasta vettä.

Pankki pysyi Siurossa
– Ritva on aina ollut pienen ihmisen puolella, toteaa Matti lämpimästi vaimostaan.– Ihmiset pyytävät minua tekemään asioita, toteaa Ritva.
– Kaikilla ei ole tietoa ja osaamista. Myös pankki saatiin säilymään yhteisin voimin. Tampereella oli osuuspankki, myöhemmin TSOP, joka houkutteli pieniä pankkeja siipiensä suojaan. Siurossa oleva pikkupankki lähti siihen mukaan ja kuinkas kävikään! Pian yhdistymisen jälkeen alettiin Siuron konttoria ajaa alas, aukioloaikoja supistettiin. Toimintaa oltiin lopettamassa.
Sain vihjeen Tampereelta soittaa Kurikan Osuuspankin toimitusjohtaja Kari Pihlajamäelle. Järjestimme kansalaiskyselyn: ne, jotka halusivat pankin säilyvän Siurossa, tulisivat Pentintien vapaa-ajantalon tilaisuuteen.
Siurolaisten yhteisvoimin jaoimme lehtisiä yli 1400 kappaletta. Tilaisuuteen ihmisiä tuli niin paljon etteivät kaikki mahtuneet sisään, muistelee Ritva.
Pankkipalvelut pysyivät Siurossa. Kun TSOP lopetti toimintansa v. 2005 joulukuussa, pidettiin 6.2.2006 POP:n avajaiset samoissa liiketiloissa.

Terveydellä tärkeä asema
Terveysaseman kohtalo on jo vuosien ajan ollut kyseenalainen. Siurolaisten aktiivisten ihmisten urakoima järjestelmällinen vaatimus saada terveysasema pysymään Siurossa turvaisi myös apteekkipalvelut, joita Siurossa on ollut 60 vuotta. Nyt terveysasema on ollut tämän vuoden alusta ilman lääkäriä ja kesäsulku kestää elokuun 15. päivään asti, jolloin terveysasema on suljettuna.
– Valtava määrä meitä siurolaisia on ollut toiminnassa mukana, jotta terveysasema saataisiin täällä pysymään, kertoo Ritva.
– Kalevi Harhala, Ritva Lindroos, Elina Puranen, Kaarina Törn, Hanna Rautanen ja monet muut ovat olleet asiaa ajamassa. Yhteisen ison asian edessä siurolaiset toimivat yhtenä joukkona ilman erimielisyyksiä.
Tekstiviestien ja sähköpostin ja puhelinsoittojen avulla olemme kokoontuneet useasti terveysaseman eteen mielenosoitukseen sekä saaneet myös median kiinnostumaan. Terveysaseman eteen on kokoontunut mieltään osoittamaan siuro-kulju-linnavuorelaista jopa kahden tunnin varoitusajalla.

Terveysaseman kohtalo tätä kirjoitettaessa on vielä avoinna.
– Nyt tuntuu siltä että terveysasemaa ollaan systemaattisesti ajamassa alas. Olen viime ajat terveysaseman takia kuin löysässä hirressä roikkunut, puuskahtaa Ritva Vasara.