Sienimummut juoruilevat

Henkilöt: Sienimummut Katro ja Kitro

Vaatetus: Isot sienihatut, iloiset esiliinat, toinen sienimummu on punainen, valkopilkullinen kärpässieni ja toinen pyöreäposkinen ja -vatsainen herkkutatti.

Lavastus: Tapahtuu köyhässä, pienessä tuvassa. Peräseinällä ikkuna ja sen alla pieni pöytä. Ulos-johtava ovi oikealla, vastakkaisella seinällä umpipäätyinen vuode. Pöydällä kukkia maljakossa ja kahvikupit.

Aloitustilanne: Sienimummut Katro ja Kitro istuvat pöydän ääressä syrjittäin katsomoon.Katselevat usein ikkunasta ulos. Molemmilla pari kirjaa.

Katro: Täällä metsässämme on suuria puita ja paljon marjoja. Täällä on ollut hauska asua. Mutta nykyään täällä on niin hiljaista ja yksinäistä, kun ei ole enää muita asukkaita kuin me. Niin ne nuoremmat muuttavat lähemmäksi kaupunkia. Ei ole mitään tekemistäkään. Otapa Kitroseni, tästä kahvia (tarjoaa).

Kitro: Ennen oli täälläkin vilinää. Oli suuria perheitä ja monta lasta.

Katro: Nyt ovat kaikki muuttaneet pois kotoa. Hyvä, jos joulukortin muistavat joskus laittaa.

Kitro: Kanttarellikin muutti Ruotsiin.

Katro: Ja Sappitatti Norjaan, kun siellä tienaa hyvin vuoristovartijana.

Kitro: Pulkkosieni meni Saudi-Arabiaan. Se oli aina kova palelemaan, nyt ei ole.

Katro: Tyttäretkin ovat ulkomailla naimisissa.Kärpis otti italialaisen, mustan torvisienen, kun ne ovat niin tummia ja tulisia.

Kitro: Ja Tattis arabialaisen mahtisienen. Pienenä hän leikki aina morsianta. Nyt hän saa kulkea aina huntu päässä.

Katro: Kansainvälisyyskasvatusta saivat, niin saivat. Ehkä liikaakin.

Kitro: Ehkä liikaa, niin. Mutta oletkos kuullut pojastani, joka viime kesänä pelasti Tanskanmatkalla Kastematopäällikön. Hän suojasi Kastematoa lakillaan, kun harakkahaakku hyökkäsi sen kimppuun ja tahtoi syödä sen. Sen takia Kastematopäällikkö antoi määräyksen, että poikani perhettä, eivät saa madot, eivätkä etanat koskaan syödä tai tärvellä.

Katro: En ollut kuullutkaan, mutta sehän on mainio juttu. Sinun ei tarvitse koskaan olla huolissasi pojastasi. Mutta oletkos kuullut siitä sammakkoparasta, joka oli nähnyt Espanjassa härän? Se oli ajatellut, että olisi hienoa olla yhtä komea ja vahva, että kaikki pelkäisivät sitä. Sammakko mietti miettimistään, miten tulla yhtä suureksi ja vahvaksi ja se oli keksinyt mielestään oivan keinon. Se alkoi vetää ilmaa sisäänsä oikein voimansa takaa. Se veti ja veti ja rupesi myös pullistumaan, mutta siitäpäs tuli surkea loppu.

Kitro: Kuinka kävi?

Katro: No, kas, kun se veti ja veti ilmaa, nahka ei enää antanut myöten. Kuului pamaus – ja sammakko halkesi. Se oli sammakon loppu. Poliisit kutsuttiin heti paikalle ja ne raahasivat sen maan koloon. Hautajaiset siitä tuli, niin, hautajaiset.

Kitro: Varoittava esimerkki, varoittava esimerkki! Mutta kuulitkos siitä saksalaisesta keijusta, joka istui muurahaispesään lomamatkallaan täällä Suomessa, vaikka Keijukuningatar oli nimenomaan kieltänyt. Saksalaiskeiju sanoi, ettei ollenkaan nähnyt niitä pieniä ruskeita muurahaisia, kun ne olivat mättäässä ruohon sisässä. Ai kamalaa, kun se oli huutanut!

Katro: Niin siinä käy, kun ei tottele. Niin, niin voi käydä. Mutta puhutaanpas muusta. Arvaapas mitä näin, kun kurkistin tyhjäksi jääneen naapuritalon ruosteisesta avaimenreiästä sisään?

Kitro: Aivanhan minä tikahdun uteliaisuudesta! Menit kurkistamaan naapuritalon avaimenreiästä. Sinä olet yliveto!

Katro: Pilkullisen tuhatjalkaisen!

Kitro: Pilkullisen tuhatjalkaisen! Ettäs kehtaa tulla tänne häiritsemään tällaisten turvattomien sienimummujen rauhaa! Mitähän tekisimme? Ajatteles, jos tänne tulee muitakin asukkaita, rauhamme on mennyttä! Hiljaisuus ja yksinäisyys katoaa!

Katro: Hiljaisuus ja yksinäisyys katoaa? Mutta sehän juuri onkin tarkoitus. Ottakaamme hänet hyvin vastaan, niin ehkä tänne muuttaa muitakin.

Kitro: Niin teemme, niin teemme!

Kitro: Ja nyt lähdemme viemään hänelle syksyisiä vaahteranlehtiä kodin kaunistukseksi. Ja sitten poimimme havunneulaset hänen talonsa edessä olevalta polulta, että se olisi sileä ja siisti ja kudomme hänelle tuhansia sukkia ja viemme karhunrasvaa pilkkuihin
ja ahkeruus olkoon ilomme ainakin tämän syksyn loppuun asti! (Lähtevät).
    
KARHU IHMISEN LÄÄKÄRINÄ

Henkilöt: Tohtori Otso (karhu), ketut Krats, Kräts, Orri vastaanotto-orava, Ihminen

Vaatetus: Otsolla lääkärin asu; valkoinen takki ja silmälasit, stetoskooppi kaulassa, muilla eläinpuvut, ihmisellä tavallinen vaatetus.

Lavastus: Vasemmalla puolen näyttämöä on lääkärin ”vastaanottotila”;  pöytä ja kaksi tuolia. Näyttämön jakaa kahtia hylly, jossa on purkkeja ja purnukoita. Lääkärintakki, sen taskussa taikajauhetta, vehnäjauhoja yms. Oikealla  puolen  näyttämöä on ”odotus- huone”, istuimina kiviä ja kantoja. Tilat ovat vapaasti keskellä metsää, taustalla puita, maassa vihreä kangas.

Aloitustilanne: Lääkäri istuu pöydän ääressä tärkeän näköisenä ja kirjoittaa. Vastaanotto-orava astuu esiin, odotushuoneesta kuuluu kovaa niiskutusta.

Karhu: Seuraava.

Krats ja Kräts saapuvat näyttämön takaa raahaten mukanaan ihmistä.

Krats: Tehkää tilaa, täältä tulee hätätapaus! Hätätapaus!

Kräts: Katsokaa nyt, metsän väki. Tällaista laihtunutta otusta tuomme. Tämä on varmaan ihminen.

Otso: On. Se on ihminen.

Kräts: En ole ikinä ennen nähnyt tälläista.

Krats: Hyvä tohtori Otso, löysimme tassunsa loukanneen ihmisen, onkohan se vaarallinen?.

Kräts: Se kyllä lupasi, ettei syö meitä, jos hoidamme sen lääkintäpaikalle. Tassu tällä on kipeä. Kai me muuten olisimme joutuneet kiipeliin tämän otuksen kanssa.

Ihminen: Olettehan kilttejä minulle? Ettehän te vain syö minua?

Otso: Se pelkää, että me syömme sen. Tämä on eläinten lääkäriasema ja minä olen sen lääkäri. Täällä ei syöldä ketään, ei ainakaan tänään.

Ihminen: Hu, mikä helpotus!

Otso: Orri! Nyt sinun hetkesi on tullut. Auta minua korjaamaan tämä ihminen kuntoon. Hae se taikapulveri varatakkini taskusta ja sivele sillä sairasta tassua. (hakee taikapulverin ja sivelee ihmisen kättä sillä.)

Orri: Naks, naks pom. Ihmisen tassu terve on.

Otso (jolla on silmälasit, tutkii tarkasti): Mjaha, jahah. Katsotaan. (Ottaa lasit välillä silmiltään, katsoo ihmistä hyvin läheltä). Hyvältä näyttää. Ei enää mitään vikaa. (Panee lasit jälleen silmilleen) Hyväksytään. (Leimaa leimasimella paperiin leiman.)

Ihminen: Teette tarkkaa työtä herra karhu, kieltää ei voi. Tuntuu kerrassaan hyvältä. Hyvää työtä. Kiitos. Loukkasin käteni risuihin metsässä marjoja poimiessani.

Otso: Tarkkana on oltava: Otsolan maine on pidettävä korkealla. Hm! Vai  onko kuulunut valituksia, Orri, vastaanotto-orava?  Sinähän tiedät, kun olet potilaita kotiinkin lähettämässä

Orri: Ei, ei yhden yhtäkään valitusta ole tullut. Sen parempaa lääkintäpaikkaa ei löydy koko Pohjolasta kuin on Otsolan maa.

Otso: Ja nyt jatkohoito-ohjeesi: saat syödä pussillisen hunajapastilleja Otsolan aitasta, Orri saa tulla antamaan. Ja ensi hätään saat minulta omenan. Syöt ne, niin poskesi pulskistuvat. Ja syö hiiriä, sekä myyriä. Ne pitävät miehen tiellä.

Ihminen: Kiitos, hunajapastillit ja omenan voin kyllä syödä, mutta en hiiriä ja myyriä niin kuin te.Meille ihmisille ovat jokapäiväiseen ateriaan kuuluvia sellaiset ruokatarvikkeet kuin voi, leipä, juusto, peruna, kala, kana tai liha.

Otso: Ja kerro niille ihmisille etteivät ammuskele lintuja vahingoittamistarkoituksessa ja ryöstä munia pesistä. Linnunpesiä ei saa myöskään räiskäyttää kivillä alas. Puutkin pitäisi jättää rauhaan, eikä kaivertaa niihin nimimerkkejä. Muurahaiskeot on myös pidettävänä ehjinä, eikä muurahaisia saa talloa.
Äläkä aja sellaisella ihmisen härvelivekottimella vahingossa minkään eläimen päälle.

Ihminen: Kerron kyllä ihmisille toiveenne.Sen härvelivekottimen nimi on muuten auto. Lupaan kyllä, etten aja vahingossa teidän metsän eläinten päälle. Mutta teidänkin on oltava varovaisia, kun ihmisten teillä kuljette.

Otso: Hyönteisiltä ei myöskään saa repiä siipiä, eikä kukkia repiä maasta juurineen. Älkääkä heittäkö roskia luontoon.

Ihminen: Mehän voimme perustaa yhteisen luonnonsuojeluyhdistyksen, me kuuntelemme teidän toiveitanne ja me teidän ja silloinhan meillä on molemmilla rauha.

Otso: Julistamme siis rauhan ihmisten ja eläinten kesken.Kuuntelemme toistemme toiveet ja jätämme teidät rauhaan, kun ette häiritse meitä ja te jätätte meidät rauhaan, kun emme häiritse teitä. Sovittu?

Ihminen: Sovittu.

Otso: Mahtavaa. Julistamme ikirauhan ihmisten ja eläinten kesken. (Karhu ja ihminen lyövät kättä päälle.)

Kaikki: Eläköön! Eläköön! Eläköön!