fb logo90 CW

Siuronmäki ja rautatieasema

Kuvaus
Siuronmäki ja Siuronkosken ympäristö asuinalueineen, rautatieasemineen ja teollisuusrakennuksineen on yksi Ylä-Satakuntaan 1900-luvun alussa muodostuneista liikenteellisistä ja teollisista solmukohdista.

Koskivoiman partaalle kahden vilkkaan laivareitin ja rautatien yhtymäkohtaan rakentunut alue on asutus-, teollisuus- ja liikennehistoriallisesti poikkeuksellinen kokonaisuus.

Siuronmäki sijaitsee Siuronkosken partaalla Kuloveden rannassa. Paikalla, jossa Siuronkoski laskee Kuloveteen, on asuttu jo kivikaudella. Alueen pohjoispuolella on Suur-Pirkkalan mahtavin linnavuori, joka on varustettu kivivallein. Siuronkoski on ollut tärkeä hallinnollinen raja.

Siuronmäen tiheästi rakennettuun työväen asuntoalueeseen kuuluvat työnjohtajien asuinrakennukset vanhan Turun maantien varrella sekä jyrkällä kalliolle työläisten omatoimisen rakentamisen tuloksena syntyneet mökit. Nämä yhden perheen talot ovat sijoittuneet vapaasti mäen rinteille. Alueelle on 1900-luvun alussa rakennettu rukoushuone. Maisemallisesti kauniilla paikalla asutuksen laidalla, mäen juurella, on Siuron Tampere-Pori -radan asema ja sen monet rakennukset. Siuronkosken yli johtaa useassa vaiheessa rakennettu kuusiaukkoinen kivisilta.

Historia
Siuronkoski oli historiallinen myllynpaikka jo ainakin 1400-luvulla.

Rautatielinja Tampereelta Poriin valmistui vuonna 1895. Siuron rautatieasema rakennettiin samana vuonna mallipiirustusten mukaan V luokan asemaksi. Asemapäällikön jugendtyylinen asuinrakennus talousrakennuksineen rakennettiin 1908.

Siuronkosken edustalle, Suoniemen kunnan puolelle perustettiin 1895 Reposaaren saha, joka siirtyi 1908 Kuljun kartanon omistukseen. 1910 kartanon omistaja perusti myös Kuljun sahan. Puuhiomon Siuronkosken Suoniemen puolelle kartano oli perustanut jo 1904. Rakennusta laajennettiin 1930-luvulla ja se muutettiin voimalaitokseksi 1956. Valkoiseksi rapattu funktionalistinen valssimylly valmistui 1936.

Siuronmäen asuinalue syntyi Kuljun, Grönforsin ja valtion sahojen sekä kosken rantaan sijoittuneen massatehtaan, rautatien sekä Kyröskosken että Ikaalisiin suuntautuneitten laivayhteyksien vaikutuksesta. Alue rakentui 1900-luvun alussa ilman suunnitelmaa, kun Penttilän kylän Haukkalan talo vuokrasi maata Siuronkalliolta ja Kuljun kartano kosken toiselta puolelta työväen rakennusmaaksi.

Rukoushuoneyhdistys rakennutti 1910 Siuron kalliolle rakennusmestari Heikki Tiitolan piirtämän rukoushuoneen, joka korjattiin ja vihittiin kirkoksi 1928.

Lisätietoa

  • K.V. Kaukovalta, K. Jaakkola ja Aug. Sorila, Pirkkalan historia. Tampere 1934.
  • Sirkka Valanto, Suomen rautatieasemat vuosina 1857-1920- Museovirasto, rakennushistorian osasto. Julkaisu 11/1982.
  • Jussi Koivuniemi, Mervi Kaarninen, Pekka Kaarninen, Nokian ja Pirkkalan historia. Forssa 1994.
  • Marja Ahokas (toim.), Näin Siurossa ja Kuljussa ennen asuttiin ja elettiin. Nokian kaupungin kulttuurilautakunta 1998.
  • Eija Teivas, Anu Tulonen, Nokian kulttuuriympäristöohjelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 225. Pirkanmaan ympäristökeskus. Tampere 2001.
Lähde: Museovirasto

Ilmakuva Siurosta, velj. KarhumäkiSiurosta ja sen historiasta

Kivikaudelta lähtien on Siuron kylän mailla asuttu, vaikka tuohon maailman aikaan asukkaat olivat melkoisella varmuudella saamelaisia. Siuron nimi tarkoittanee veden kapeata uomaa; saamen siuru. Elinkeinoina muinaiset siurolaiset ovat harjoittaneet kalastusta, metsästystä, viljelyä ja turkiseläinten pyyntiä.

Siuron kylän sijainti kahden järven, Kuloveden ja Jokisjärven välissä kahdella kukkulalla, tekee kylästä harvinaisen luonnonkauniin ja toimivan kulttuurimaiseman. Esihistoriallisella ajalla ovat vesitiet toimineet tärkeinä kauppateinä sekä läntiseen Suomeen että pohjoiseen, Kyrösjärven reittiä. Jalmari Jaakkolan mukaan tuo pohjoinen tie, Pohjan eräportti, on ollut tärkeä erätie "Pohjan" maahan. Melkoisella varmuudella voisi sanoa, että Siuron rautakautinen R-kioski sijaitsi kosken rannalla, mistä oli hyvä tullata pirkkalaisliikennettä. Pirkkalaisittain jylhä puolustuslinnake Linnavuori sijaitsee aivan kylän lähettyvillä.

Siuron läpi kulkeva "Turuntie" toimi keskiajalta lähtien valtatienä Pirkkalasta Varsinais-Suomeen. Vielä 1930-luvulla arveltiin tien olevan Suomen vilkkaimmin liikennöity autotie. Tie on tätä nykyä "sunnuntaikyytiläisten" suosima idyllinen kylätie.

Keskiajan Pirkkalan mahtikartanon Penttilän maille syntyi Penttilän kylä eli Siuro. 1600-luvulta peräisin oleva Knuutilan kartano on tänään erityislaatuinen esimerkki tuosta kadonneesta aatelisajasta. Knuutilan kartanoa hallinnoi Siuro-Seura, ja se on vilkkaassa juhlakäytössä.

Suoniemen puolella, siis Siurosta länteen, sijaitsivat ja sijaitsevat yhä 1700 luvulla rakennetut Kuljun kartano ja hieman etäämpänä Kauniaisten kartano. Kuljun kyläkin on ollut paikallaan ainakin 1500 luvulta. Kuljun kartanon ensimmäinen torppa, Siuro, perustettiin Siuronkosken rannalle Pukkisaarta vastapäätä vuonna 1683. Siuronkosken alemmassa putouksessa toimi saha ja kaksi myllyä ainakin vuodesta 1757.

1800-luvun lopulta lähtien Kuljun kartanoa hallitsi Anton Elving, jolla sittemmin oli merkittävä rooli Siuron teollistamisessa.

1800 luvun puolivälistä alkaen Siuron katukuvaa rikastuttivat tukkijätkät, joita oli kesäisin niin paljon, että heillä oli jopa omat kapakkansa. 1873 pani muun nimimerkki "sivistyksen harrastaja" merkille, että Siurossa oli eräänkin käsityöläisen mökki muutettu ravintolaksi, jossa tukkijätkät löivät korttia ja ryyppäsivät. Talveksi kylä kyllä hiljeni, mutta sata vuotta kestäneet uitot toivat Siuroon, joka oli uittoreittien solmukohta, joka kesä koko joukon rempseitä tukkijätkiä.

Silta vuonna 1903Todellinen kultakuume valtasi Siuron 1800- luvun lopulla, kun Porin rata valmistui 1895 ja sahateollisuus Siurossa alkoi kukoistaa. 1900-luvun alussa Anton Elving osti Reposaaren Höyrysahan, perusti Kuljun sahan sekä puuhiomon kosken rantaan.Kun Pirkkalan puolelle vielä perustettiin Valtion saha, oli kylä täynnään tukkijätkiä, sahan ja puuhiomon työläisiä, kauppoja ja kapakoita. Samaan aikaan toimi Siurossa mm. kaksi tiilitehdasta.

Siuronkosken kivisilta rakennettiin aiemman puusillan tilalle alunperin vuonna 1874. Suuren tulvan seurauksena vuonna 1899 silta kuitenkin romahti ja rakennettiin valtion tuella uudelleen vuonna 1902. Tuosta sillasta on sellaista juttua, että suoniemeläisillä ei ollut asiaa sillan yli Siuroon, eikä siurolaisilla Suoniemen puolelle.
Tuolloin perustettiin uusi kievaripaikka Siuroon, joka olikin käytössä 1920-luvulle asti.

Wuotilan liiketaloKauppa son, joka rikkauret lua
Jo 1700-luvulla pitivät venäläiset rakuunat kapakkaa Siuronkosken rannalla. 1920-luvulla Siurossa oli kahdeksan kauppaa, kaksi matkustajakotia, kaksi kestikievaria, ja muutama kapakka. Silloin raikui kosken rannalla tappelun nuju, uivien lasten melske, korttia iskevien miesten tohina ja tukkien kumina kun niitä uitettiin alas uittoränniä. Laivat Kyröskoski ja Siuro rahtasivat paperi- ja sahatavaraa Kyröltä. Siuron asema oli suosittu tanssipaikka, jossa F.E. Sillanpääkin istui päiväkaupalla tarjoilijoiden puolella.

Siurossa perustettiin oma työväenyhdistys vuonna 1904, ja jäseniä oli seuraavana vuonna jo 157. Samalla perustettiin maineikas urheiluseura Tuisku. Oma työväentalo saatiin nousemaan Siuronkalliolle 1907. Kansan suussa kulki sitkeästi tarina, jonka mukaan kirkkoa ja työväentaloa rakennettiin kilpaa. Siuron kirkko valmistui vuonna 1910. Vuonna 1918 siurolainen työväenliike koki raskaita vastoinkäymisiä. Kenties juuri tämän takia ei Siurossa juhlapäivinä juuri liputeta.Elvingin saha v. 1926

Konstailematon siurolaishuumori on oma lukunsa. Lukuisat kylään asti saapuneet kansanperinteen kerääjät on jouduttu toimittamaan takaisin pääkaupunkiin, minkä takia kirjallista materiaalia ei ole jälkipolville säilynyt. Siuro on yksinkertaisesti koettava itse.

Nykyaikaan Siuron kylä on asettunut yhdistämällä Nokian ja Suoniemen puoleiset kylät, ja unohtamalla vanhat vihollisuudet sillan kahta puolta. Nimittäin toisten mielestä se että joku asui kosken tällä puolella eikä kosken toisella puolella, teki ihmisestä toisenlaisen. Toisten mielestä toisenlaisia ihmisiä ei asunut tällä puolella ainuttakaan. Toisenpuolelaiset eivät olleet vetävinään köyttä toisenpuolelaisten kanssa, mutta liottivat salaa koko talven köyden toista päätä tervapaljussa.

Maan- ellei maailmankuulu on Siuro taiteilijoistaan, joista voisi mainita Ossi Somman ja Osmo Rauhalan. Ossi Sommalla on oma veistospuisto kylässä, entisen Penttilän koulun pihassa. Taidetta on tavattu myös ryhmänäyttelyissä Siuronkosken voimalassa, sekä itse koskessa.

Nokian PispalaVonkamiehiä ja kalavaleita
Koskikalastusta on Siuronkoskella harjoitettu jo ennen virvelin keksimistä. Vesialueen erikoisuus on toutain, virtapaikoissa viihtyvä petomainen särkikala. Kulovesi puolestaan on rikas kuhavesi.
Mikään ei ole niin kutkuttavaa kuin koskikalastus. Siuronkoskessa kalastetaan lohisukuista kalaa, ja näytteitä vonkaleista voi tuumata Koskibaarin seinältä. Iltaisin baarista voi bongata alkuperäisasukkaan jos toisenkin.

Kun maankuulussa Pispalassa ryhdyttiin kuvaamaan elokuvaa, niin ulkokohtaukset kuvattiin Siuronkalliolla, mäellä jossa vanha rakennuskanta on säilynyt harvinaisen kokonaisena. Siuroa kutsutaankin "pikku-Pispalaksi", hyvässä ja pahassa.

Siuronkosken rannalla vanha mylly toimii puusepänverstaina, ja kosken voimalassa on taiteilija-ateljee ja kirjapaino. Voimalassa järjestetään tanssiaisia ja tapahtumia, mutta varsinainen juhlapaikka on Knuutilan kartano.
Keväisin koskenpartaalla on Kuorekarnevaalit ja kesäisin voimalan edessä järjestetään neljät Toripäivät.

 

 
 

 

< -- Siuronkosken silta | Lehtimäen majatalo -- >

Kiihtyvä väestönkasvu


Penttilän (Siuron) väkiluvun kehitys:

Vuosi1871
1880
1890
1895
1901
1905
1910
1915
Henkilömäärä 138146
157
182
280
378535
630

1871-1915 Nokian väkiluku kasvoi ilman Siuroa 275% ja Siuron 356%. Nokian ja Siuron väestöstä asui kaksi kolmasosaa Nokianvirran pohjoispuolella. Siuro oli pitkään vain pieni kylä, mutta 1915 siurolaisia oli jo 12% Nokian ja Siuron yhteisestä väkiluvusta.

< -- Kiihtyvä väestönkasvu | Siuron vaiheet 1890 luvulta alkaen -- >

Lehtimäen majatalo

Lehtimäen majatalo

 

TV-ohjaaja Esko Favenin nykyisin omistamassa, vuosisadan alussa rakennetussa talossa toimi aikoinaan Lehtimäen majatalo eli kestikievari. Sota-aikana Linnavuoren rakennusvaiheiden alussa talo oli "kenttäravintolana" ja kestikievarin entisiä majoitustiloja käytettiin "vuorenpeikkojen" eli työvelvollisten tilapäisasuntoina.

< -- Siuron työväenyhdistys | Kiihtyvä väestönkasvu -- >

Siuronkosken silta

Siuronkosken siltaSiuronkosken nykyinen kivisilta rakennettiin valtion tuella 1902. Alunperin silta rakennettiin puusillan tilalle vuonna 1874, mutta suuren tulvan seurauksena vuonna 1899 silta romahti.

Sillan keskellä kulki aikoinaan Suoniemen ja Pirkkalan pitäjien raja sekä Turun ja Porin ja Hämeen läänien raja. Kansa piti tätä myös Satakunnan ja Hämeen maakuntarajana.

Vuosien saatossa silta on ollut yhdistävä ja joskus erottavakin tekijä kosken kahden puolen asukkaiden välillä. Kylätappeluiden aikaan vuosisadan alkupuolella silta jakoi pojat suoniemeläisiin "kösseihin" ja Pirkkalan puoleisiin "napakösseihin". Ennen kuin kylään 1950-luvulla saatiin urheilukenttä, Siuron Tuisku järjesti sillalla pikajuoksukilpailuja. Lienee maamme urheiluhistoriassa ainutlaatuista, että sadan metrin juoksun lähtö ja maali ovat eri pitäjissä ja eri lääneissä.

Go to top