fb logo90 CW

Siuron alueen kasveja

Anne Viitalaakso-Kaasalainen

Kustaan-mänty seisoo laatoitettuna vanhuksena Tolpanahteen päällä katsellen Siuron taajamaa ja kaunista Kulovettä saarineen. Korkeuserot alueella ovat suuret. Vesistöt halkaisevat kallioista Siuroa, jota ympäröivät pohjoispuolelta rehevät havu- ja sekametsät sekä peltoalueet. Kasvilajisto on yllättävän runsasta, mikä johtuu suurelta osin kallioperän kiilleliuskaisuudesta, kalkkipitoisuudesta sekä Kuloveden rannan ns. etelävuorivaikutuksesta. Kulttuurin jälki näkyy kasvistossa, johon erityispiirteensä ovat tuoneet kartanot, rautatie ja asemanseutu, saha-alue sekä Siuronkosken myllyn alue. Kuljun Kesäniemen ja Leukaluiden kasvisto on myös monipuolinen. Metsähakkuut, tiet, tehoviljely ja rakentaminen muokkaavat kasvien elinympäristöä Siurossakin. Muutoksen keskellä luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on tärkeää ja mahdollistaa rikkaan perhos-, hyönteis- ja lintulajiston säilymisen.

PähkinäpensasMetsät
Siuro kuuluu Etelä-Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Alueella on mustikkatyypin kuusimetsää, mutta myös mäntyvaltaisia puolukkakankaita. Rantojen läheisyydessä on seka- ja lehtimetsää. Lehtomaisia alueita on lähinnä Kuloveden rannoilla, jonne Siuron pähkinäpensasesiintymätkin (Corylus avellana) keskittyvät - Sora-ahteelle ja Siuron koulun ympäristöön. Lehtimetsissä kasvaa terva- ja harmaaleppää, raudus-ja hieskoivua, pihlajaa sekä haapaa. Rantoja reunustavat tuomi- ja pajupensaikot sekä paatsama-, taikinamarja- ja koiranheisipensaat.

Jaloja lehtipuita on levinnyt Knuutilan-, Kuljun-, Maurin- ja Kauniaisten kartanoiden emäpuista ympäristöön paitsi luonnollisesti myös siirtoistutuksina. Seudulla kasvaa raita, tammi, lehmus, vaahtera, lehtikuusi, saarni (Fraxinus excelsior), kynäjalava (Ulmus laevis) ja metsälehmus (Tilia cordata). Knuutilan vanhoja tammia kuusiaidan vierellä kannattaa käydä katsomassa.

HanhenpajuHanhenpajua (Salix repens) kasvaa Kesäniemessä. Herukoita tapaa siellä täällä alueen rehevimmillä kasvupaikoilla. Eikä sovi unohtaa lähialueelta tavattua Pirkkalan koivua (Betula verrucosa´ Birkalensis´), jonka ainoa luonnonvarainen kasvupaikka on Linnavuoressa.

Männikön kanervikosta voi onnekas retkeilijä löytää marja-aikaan vaatimattoman näköisen loiskasvin, mäntykukan (Monotropa hypopitys). Ruutananvuoren tai Peltokankaanvuoren alueilla marjastava on oppinut tuntemaan kovamarjaisen sianpuolukan (Arctostaphylos uva-ursi). Talvikeista ainakin iso-, pikku-, nuokku- ja tähtitalvikki kasvavat metsissä. Nuokkuhelmikkä huojuu herkkänä metsän siimeksessä. Toisaalla vadelmat ja maitohorsmat yrittävät kaunistaa nykyaikaista aukkohakkuukulttuuria. Niittyjä metsämansikoineen, katajaketoja ja vanhoja sammaleisia kääpämetsiä on alueella enää vähän. Karhunkääpä ja lakkakääpä kuuluvat kuitenkin alueen harvinaisuuksiin. Vuoden 2000 maaliskuussa soi metsokoiras vielä Siuron vanhojen metsien perukoilla.

Kalliot ja kedot
Siuron kallioilla kannattaa retkeillä, sieltä löytyy vielä kissankäpälän (Antennaria dioica) vaaleanpunaisia emikukkiakin. Kallioiden lajistoa tarkastellessaan huomaa, että keräilijäihmiset ovat iskeneet luonnonvaraiseen kasvistoon harmittavan aukon; mutta siurolaisten kukkapenkeissähän esimerkiksi Kiimälän kallion maksaruohot pääosin kasvavat. Siuron kallioilla kasvaa kalliokielo (Polygonatum odoratum), keto-orvokki (Viola tricolor), ketohanhikki (Potentilla anserina), mäkitervakko (Lychnis viscaria), ketohärkki (Cerastium arvense) ja kivien raoista kurkkii kallioimarre. Kalliohatikka (Spergula morisonii) kasvaa Kauniaisten Kalkkivuoressa, tannervihvilä (Juncus compressus) Knuutilan alueella ja Lammasnokassa ketonoidanlukkoa (Bothrychium lunaria). Siuron Isosaaren eteläpuolen kallioilla kasvaa harvinainen pensaikkotatar (Fallopia dumetorum). Sen seuralaisena kasvavat myös mäkivirvilä (Vicia tetrasperma), törrösara (Carex muricata), mäkihorsma (Epilobium collinum) ja ukontulikukka (Verbascum thapsus).

Lehdot ja puronvarret
Nokianvirran jyrkkärinteinen lehtojen sarja jatkuu Siurossa. Pieniä puronvarsilehtoja on useita, mutta lehtoalueet ovat valitettavasti vähentyneet ja pirstoutuneet. Multavassa maassa rehottavat typensuosijakasvit kuten nokkoset ja mesiangervot. Vaateliaat lajit tarvitsevat kalkkipitoista kasvualustaa. Tavallisia lehtolajeja ovat oravanmarja, metsätähti, sudenmarja ja hiirenporras. Keväisin seudulla saa ihailla sini- ja valkovuokkomattoja. Keltavuokkoa (Anemone ranunculoides) näkee harvakseltaan siellä täällä Siuron ja Kuljun alueilla.

Siurossa on melko hyvin säilynyt Intianlahden arvokas lehtoalue, jonka lajiston harvinaisuuksia ovat isohierakka (Rumex hydrolapathum), hirvenkello (Campanula cervicaria), lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine) ja lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus subsp. rantae). Lähistöllä Korvolassa kasvaa Nokian kasviharvinaisuus hentokiurunkannus (Corydalis intermedia), jonka kukkimisaika on jo huhtikuun lopussa. Lehtokasveista näsiää, imikkää, lehtopalsamia, kotkansiipisaniaisia ja mustakonnanmarjaa tavataan laajemmaltikin Siuron ympäristöstä.

Suot ja rannat
Isoja soita ei Siuron alueelta löydy, mutta on toki pienempiä kuusikorpia, rahkasammalsoita, suopainanteita ja -lampareita. Tavallisia lajeja ovat karpalo, juolukka, suo-ohdake, raate, suokukka, suopursu, suo-orvokki, pyöreälehtinen kihokki, vaivaiskoivu, variksenmarja ja erilaiset heinät, sarat, saniaiset ja kortteet. Vähäravinteisilla soilla nyökkivät valkeat tupasvillat. Alkukesästä kukkii märillä suomailla kämmeköihin kuuluva vaatimattoman näköinen harajuuri (Corallorhiza trifida) ja pussikämmekkä (Coeloglossum viride).

Siuron alueen rantakasvit joutuvat sopeutumaan veden korkeuden muutoksiin, kun juoksutuksia säädellään niin Melon kuin Kyröskoskenkin suunnalta. Rantojen osmankäämi- ja järviruokokasvustot saavat piristystä kesäaikaan, kun keltainen kurjenmiekka avaa terälehtensä. Rantakukka, vehka, lumme ja ulpukka viihtyvät järvillä. Isosaaren rannasta on löydetty harvinaista kalmojuurta (Acorus calamus).

Siuron taajaman ympäristössä on muutamia metsäjärviä, joista Ruutana luonnonsuojelualueena on suosittu ulkoilu- ja retkeilykohde. Ruutanajärvi on melko karu; lajeista mainittakoon pullosara ja terttualpi. Rapujärvenä tunnetun Järvenjärven lähistöllä on pyöreä Pannukakko-lampi. Sen lähistöltä keväällä retkeilevä löytää lehdoissakin kasvavavia lajeja: näsiän (Daphne mezereum), imikän (Pulmonaria obscura), kevätlinnunherneen (Lathyrus vernus) ja kevätlinnunsilmän (Chrysosplenium alternifolium). Myöhemmin lähistöllä kukkivat metsävirna, maariankämmekkä, yövilkka ja rauhoitettu sulotuoksuinen valkolehdokki (Planthera bifolia). Vaunuvuoren päällä oleva pieni, kaunis lampare on kasvamassa umpeen.

Pellot ja kullttuuriympäristöt
Maaperä Siuron alueella on pääosin hiesusavea. Peltojen viljakasveina ovat tavallisimmin kaura, ruis, ohra, vehnä ja rypsi. Lisäksi viljellään heinää, puna-apilaa ja perunaa.

Kulttuurin jälki näkyy mm. teiden varsille levittäytyneissä kasveissa, kuten lupiinit, kannusruohot, keltamot, keltasauramo, pietaryrtti, lehto- ja kellosinilatvat, ukkomansikat, pukinjuuri ja vanha maustekasvi kumina.

Kuloveden ja Siuron alueelta on tavattu vähälukuisena myös keltaohdake (Cirsium oleraceum), kelta-apila (Trifolium aureum), musta-apila (Tr. spadiceum), peltopähkämö (Stachys palustris) ja kuloalueiden oikukas laji huhtakurjenpolvi (Geranium bohemicum).

Pienikin kukka on kaunis - niinkuin punasolmukki (Spergularia rubra), joka ilahduttaa kukkimalla keskikesällä Siuron Postin porraslaattojen koloissa.

Tänään on

Lauantai
18 marraskuuta 2017
Kello on: 13:51:56
Go to top